Tasavalta ilman puolueita?

Normaali

Se, mikä demokratiassa on vialla on puolueet. Ne vesittävät sen, mikä saattaisi toimia ilman niitä. Seuraavassa luettelen kaiken, mikä on vialla puoluepolitiikassa. Nämä teemat vaihtelevat, onhan politiikka osa kaikkia hallinnan tasoja…

1) Puolueet saavat tukia valtiolta. Ne on tarkoitettu mainostamiseen ja hallintokuluihin. Kuitenkin perustavaa laatua olevalla tasolla, vaalimainokset ovat ilmaisia; onhan äänestyskopissa kaikkien kandidaattien nimet, ja tuo vaalilista on eräänlainen holistinen mainos. Jos äänestäjät tuntisivat nimien taakse kätkeytyvien politiikan, valinta olisi valistunut. Puolueet haluavat kuitenkin mainostustukia.
– ”Muuten oikeistolaiset saisivat kaikki äänet, sillä heillä on varat maksaa omat mainoksensa omasta lompakostaan.”
Ihmiset kuitenkin luultavasti äänestäisivät altavastaajaa, jos olisi vain yksi mainostamiseen kykenevä puolue (~Kokoomus, RKP). Nykymenossa taas ei OLE altavastaajia, eivät edes persut.
2) Puoleet vääristävät edustuksellista demokratiaa pakottamalla edustajat ns. puoluekuriin. Jos kansanedustajat voisivat äänestää haluamallaan tavalla, äänestystulokset saattaisivat kallistua hävinneeseen kantaan, mitä se kulloinkin sattuisi olemaan. Kansanedustajien pitäisikin saada tulla eduskuntaan jonkin ”alustavan ” lipun alla (vihreä, VL tms.) — minkä jälkeen äänestyskäyttäytyminen olisi tilastoitava ja puolueen vaihtaminen olisi mahdollista kauden lopussa, jos olisi selvää, että edustajan todelliset sympatiat sykkisivät jollekin muulle kuin alustavalle puolueelle. Tiedämme ihmisten olevan ristiriitaisia, joten heille tulisi antaa mahdollisuus siihen ilman syyllisyydentuntoa. Liha ei tottele kuria. TUNNE ja yksilöllisyys ovat kaiken A & O. Politiikka on tunnetta – ei kuria.
3) Puolueet muodostavat enemmistöhallituksia nykyään (erotukseksi Kekkosen ja Sorsan ajasta), jotta talouselämä ei heiluttuisi jatkuvasti hajoavista hallituksista. Puoluehallitusten sijasta meillä voisi olla vain joukko ministereitä, jotka voitaisiin valita edustajista henkilökohtaisen soveltuvuuden ja vaaleissa saatujen äänien perusteella. Ts. koulutus, kielitaito, yritystausta ja vankka kokemus ohittaisi pienen äänisaaliin tarpeen vaatiessa. Näin päästäisiin misseistä opetusministereinä tai valtiot. ylioppilaista sisäministereinä. Kun ministeri eroaisi syystä tai toisesta, häntä ei korvattaisi samasta puolueesta, koska puolueita ei noteerattaisi (tässä asiassa).
4) Puolueista tehdyt enemmistöhallitukset tekevät oppositiosta tarpeettomasti tarpeettoman. Mikään, mitä se sanoo, ei ole tärkeää. Välikysymykset ja kyselytunnit ovat farssirituaali, joka vain todistaa, että eduskunnassa on kitkaa ja vastahankaa eri ryhmien välillä. Mutta senhän me jo tiesimmekin. Se, että opposition edustajille pitää maksaa neljästä invalidivuodesta ilman mitään vaikutusta mihinkään on veronmaksajien rahojen haaskausta ja hyvin kallista sen puoleen, koska heidän avustajilleenkin pitää maksaa, ynnä taksimaksat ynnä ekskursiot ynnä X ynnä Y ynnä Z…
5) Puolueiden (8) takana lymyää 8 pienempää puoluetta, eivätkä ne saa  koskaan mitään edustusta lukuunottamatta vaali-iltaa A-studiossa. Ne ovat olemassa rekisterissä ilman vaikutusta, ja tälle pitäisi tehdä jotakin. Eduskunnassa, jossa on 199 paikkaa, pienet voitaisiin päästää ensimmäiseksi sisään, paikka per puolue, niin että 191 paikkaa jäisi lopuille, isommille puolueille. Eduskuntaan pitäisi päästä 5000 kannattajakortilla ja mahdollisesti 5 kunnallisvaalipaikalla. Pidettyjen puheiden perusteella – sillä eduskunta on yksi tärkeimmistä paikoista ”mainostaa” politiikkaa (rahan sijasta), kuten edellä asiaa sivuttiin – pikkupuolueet voisivat ajan myötä saada isommankin siivun kaikkien muiden kakusta ja näin muuttaa kuvaa kansan äänijakautumasta vastaamaan todellisuutta. Isot puolueet eivät tietenkään tätä halua, koska ne salaa halveksuvat kansan makua – sitä samaa, joka on heidänkin edustajansa valinnut eduskuntaan. Mutta kaikilla ei ollut varaa perustaa puoluettaan vuonna 1914.
6) Pienempien puolueiden kuuleminen ja siitä seuraava poliittinen jännitys saattaisi hinata pitkään alhaalla pysyneen absoluuttisen äänestysprosentin lähemmäksi 90:ää %, jonka seutuville se kuuluu. On normaalia, että joka kymmenes kansalainen ei käy äänestämässä henkilökohtaisista syistä, mutta siihen ei pitäisi olla poliittista syytä.
7) Eurovaaleissa europarlamentti valitaan tekemällä eri maiden eri puolueista samantyylisiä blokkeja. Jako on kuitenkin keinotekoinen, sillä kansallisvaltioiden poliittinen historia on kaikilla erilainen, eivätkä yhden maan moderaatit vastaa toisen maan kokoomusta. Kaikki ovat tehneet omanlaisiaan lehmänkauppoja kansallisessa politiikassa, ja siksi yhden vihollinen on isommassa ympyrässä toisen ystävä ja päinvastoin. Blokkijako tekee eu-politiikasta ihmeellistä sähellystä, jossa yhden edustajan ääni viimeistään hukkuu massaan, jos se ei jo ole sinne hukkunut.
8) Summa summarum:
”Demokratia” ei kukoista puolueiden istuessa sen niskassa. Aito demokratia on jotain muuta. Edustuksellisuus on demokratian ydintä eikä ”vallan varkaiden valta”. Demokratia pitäisi säätää uudelleen Suomen tasavallan valtiomuodoksi, tällä kertaa ilman puolueita.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s