Etikkaa hunajapurkissa

Normaali

 NB. Tämä blogi aloittaa uuden käytännön, jossa politiikan lisäksi käsitellään myös muita oleellisia asioita


Olen (kr)äkännyt, miksi nuoret aikuiset eivät osaa pariutua ajoissa ja miksi paras pariutumisaika, 20-29 vuoden ikä, kulutetaan epäonnistuen tässä asiassa.

Pariutumisen epäonnistuja on kuin flipperin pelaaja 70-luvulta, joka ampuu itsensä mukaan sosiaaliseen peliin, kimmahtaa kaikista kelloista, pilleistä, lärpäkkeistä ja räikistä, tulee ammutuksi ylös yhä uudestaan ja uudestaan mailojen näpäytyksellä. Lopulta pallo tippuu läpi keskellä olevasta aukosta. Useamman tippumisen jälkeen tulee Game Over.

Kaksikymppisille voi naureskella vähän piilossa aivan avoimesti. He eivät tajua, kuinka paljon arvokasta aikaa he heittävät aivan hukkaan. He eivät myöskään näe peilistä sitä samaa, mitä me muut näemme katsoessamme ikkunasta.

Tärkeimmät syyt epäonnistumiselle ovat, että

  • Kaksikymppiset kulkevat ympäriinsä ”etikkapurkki” kädessä ja ojossa, jos vaikka muut tarttuisivat siihen. Etikka viittaa heidän taipumukseensa korostaa omia kylmiä, rationaalisia tai ”viileitä” piirteitään.
  • Kaksikymppiset olettavat, että toiset/muut ymmärtävät heitä non-verbaalisesti, sanoitta. Toisella pitäisi olla telepaattinen yhteys ”sosiopaattiseen” individiin. Tämä jää luonnollisesti haaveeksi, vaikka se luonnistuikin yhden kerran What Women Want -elokuvassa (vuodelta 2000).
  • Kaksikymppiset suhtautuvat toisiin sillä perusteella, miten nämä kohtelevat heitä. Toinen on juuri niin hyvä, kuin on ollut hänen viimeisin (epä)diplomaattinen tekonsa tai sanansa.

Pitäisi toimia juuri päinvastoin, jos haluaisi tuloksia ajoissa.

  1. Pitäisi kulkea ympäriinsä ”hunajapurkki” kädessä. Omia kädenlämpöisiä, herkkiä ja empaattisia piirteitä pitäisi korostaa. Tämä pätee erityisesti poikiin.
  2. Pitäisi selittää vuolaasti, verbaalisesti ja pyytämättä omia ajatuksia, motiiveja ja arvoja. Aki Kaurismäen leikkimisen voisi jättää omaan arvoonsa. Olisi myös oleellista siirtää pallo toiseen paasaamatta koko ajan vain itsestään. Poikkeuksena on sellaisten ihmisten kanssa seurustelu, jotka osaavat kommunikoida vain kysymyksin. Heitäkin on. (”Mitä mieltä sä olet tästä?” – ”Keitä siellä oli?” – ”Oliko se mielenkiintoista?” – ”Milloin tää siis on?”).
  3. Pitäisi määritellä toisen arvo muista asioista kuin hänen viimeisimmistä teoistaan tai sanoistaan. Tämä on mielenkiintoista. Toisen arvon voi nähdä, päätellä, tuntea tai vaistota. Hän voi olla samanlainen, täydentävä tai erilainen suhteessa itseen. Toiseen voi liittyä symboliikkaa, joka ei ole staattista vaan vaihtelee näkijästä ja kokijasta toiseen. Kukin ihminen on toiselle arvokas juuri tietyistä syistä.

Tulin näihin ajatuksiin joskus silloin, kun musiikkilistoilla pyöri Christina Perrin hitti
”Jar of Hearts”:

Who do you think you are / running around leaving scars
Collecting your Jar of Hearts / and tearing love apart
You gonna catch a cold / from the ice inside your soul
Don’t come back for me / Don’t come back at all

Tässä tiivistetään yli-20-vuotiaan negatiivinen elämännäkemys. Soppaan oman lusikkansa ovat pistäneet epäilemättä myös muut negatiivikot, pojat, miehet, rassaajat ja rakastajat, mutta vastuu elämästä on itsellä. Tyhmien ja tylsien tyyppien kanssa ei tarvitse olla tekemisissä. Toisille pitäisi kuitenkin antaa myös toinen mahdollisuus – 3. kohdan periaatteen mukaan – mahdollisuuksien puitteissa ja rajoissa, asianhaaroista riippuen. Yleinen käytäntö on, että jos on mokannut kerran, toista yritystä ei tule saamaan tai tekemään. Yritys ja erehdys ovat toisiaan tukevia asioita prosessissa vaikeuksien kautta voittoon.

Parittomuuden ongelmasta kolmikymppisten kohdalla saa lukea aina aika ajoin.
Tahdon lapsen; mies puuttuu (3.4.14)

Ongelmasta kärsivät valitettavasti enemmän naiset, sillä heidän hedelmällisyyteensä liittyvä stoppi 40:n korvilla (+/- 5 vuotta) luo tilanteen, missä on oltava yksin vielä seuraavat 40 vuotta, jos ei ole ehtinyt/halunnut/jaksanut/kyennyt/pystynyt tulemaan raskaaksi 40:ään mennessä oikean tyypin kanssa.

Ongelma on mitä suurimmassa määrin myös miesten, sillä heterous on kahden eri lajityypin kauppa. Kyse on myös itsekehityksestä (aktiivinen rooli), itsen kehittymisestä (passiivinen rooli) eli sen näyttämisestä, ettei ole reliikki tai toivoton tapaus. 47-vuotias naimaton mies on sosiaalisesti kuollut, vaikka hän pystyisikin teoriassa jatkamaan sukuaan. Siksi vahingon-”iloon” ei ole tässä tapauksessa mitään syytä.

Ongelma ei ole missään tapauksessa myöskään pelkästään akateeminen tai romanttinen. Kansantalous hyötyisi huomattavan paljon siitä, jos paremman laatuisia pareja olisi enemmän. Kansantalous kärsii tällä hetkellä siitä, että suuri osa ihmisistä maleksii yksinäisinä. Ongelmaan on monenlaisia lähestymistapoja ja lääkkeitä ja sellaisenaan ongelma soveltuu hyvin esimerkiksi liberaalipuolueen agendalle.

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s