So Tedious

Normaali

©  2014


Mietitäänpä, miksei sote-uudistus ole onnistunut tässä maassa. Sitä on hierottu sossarien toimesta innolla, mutta vähän on tapahtunut. Omasta näkökulmastani asiassa on epäonnistuttu, koska syiden sijasta on keskitytty oireisiin. Sosiaali- ja terveyssektorin todellisia ongelmia ei ole missään vaiheessa nostettu pöydälle eikä ruodittu rehellisesti silmiin katsoen. Sosiaalisesti kunnianhimoisilla poliitikoilla ei riitä pokkaa syyllistää sosiaalialan vaikeuksista niiden käyttäjiä tai tuottajia.

Mielestäni sosiaali- ja terveyssektoria sabotoivat sekä käyttäjät että tuottajat tasapuolisesti. Molemmista leiristä löytyy vahingoittavaa käytöstä. Otetaan ensiksi terveyspalvelujen käyttäjät.

Terveyskeskuksia kansoittavat ihmiset, jotka kärsivät näennäisesti jostakin psykosomaattisesta sairaudesta, mutta jonka takaa paljastuu, kun asiaa vähän kaivaa, yksi seuraavista: yksinäisyys, liikalihavuus tai masennus. Lääkärissä käydään, jotta saataisiin helpotusta johonkin näistä kolmesta. Keppihevosena toimii jokin muu selitys, kuten ”minulla on…” ”reuma”, ”kipeät jalat”, ”tulehdus” tai ”korkea verenpaine”. Lääkäri saa jotain tutkittavaa ja potilas säilyy kunniallisella puolella eli somaattisesti sairaiden kirjoissa. Jos taas potilas toisi julki asian todellisen laidan, ”olen masentunut”, ”olen ylipainoinen” tai ”olen yksinäinen”, lääkärin olisi todella vaikea auttaa häntä, sillä tätä ei ole yksinkertaisesti koulutettu näiden kolmen asian huoltamiseen tai poistamiseen. Esimerkiksi yksinäisyyden voi jakaa torjuttuuteen, eristyneisyyteen tai piiloyksinäisyyteen, mutta siihen ei voi määrätä mitään pilleriä tai terapiaa, niin että tuloksia olisi odotettavissa. LYM-kroonikot pyörivät terveyskeskusten kirjoilla ja estävät niitä pääsemästä vastaanotoille, joilla olisi todellisia akuutteja ja nopeaa hoitoa vaativia terveysongelmia. Lapset ovat luonnollisesti luontaisia akuuttiongelmaisia, mutta joukkoon mahtuisi myös aikuisia, joille tulee äkillinen, ei-krooninen terveysvaiva.

Terveyspalvelujen tuottajista eli lääkäreistä on toisaalta nykyään Hippokrates kaukana. Tärkeä motiivi on lääkärin korkea palkka. Lääkärit haluaisivat siitä isomman siivun itselleen, koska korkea verotus syö sitä tehokkaasti. Lääkärit tietävät, että julkisella sektorilla heillä ei ole mitään mahdollisuutta muuttaa korkeaa palkkaansa pääomatuloksi eli kerran vuodessa jaettavaksi osingoksi tai muuksi osake- tai osakkuuspohjaiseksi ansioksi. Siksi he gravitoituvat yksityiselle sektorille, millä he voivat näin tehdä. Yksityisellä sektorilla heidän veroprosenttinsa on puolet siitä (28%), mitä se olisi julkisella (~ 56%), kunhan he kikkailevat talousasiansa oikeaan jamaan. Lopputuloksena on kuitenkin se, ettei julkiselle riitä enää tarpeeksi lääkäreitä. Lähinnä se tuntuu vetävän puoleensa venäläisiä, sinänsä päteviä mutta usein kielitaidottomia lisensiaatteja, jotka suostuvat tekemään töitä julkisen sektorin ehdoilla, sillä se päihittää edelleen venäläisen vastaavan systeemin tulotason, tai tietoa pääomatuloverokikkailusta ei heillä yksinkertaisesti vielä ole, kun kaikki muukin on niin uutta.

Tälläiset johtopäätelmät olen vetänyt terveyskeskusten nykytilasta.

Itse en haluaisi luottaa lääketieteeseen ollenkaan. Yritän mieluummin pitää itseni kunnossa syömällä ja liikkumalla oikein, niin että sairaanhoidon sijasta sijoitan paukkuni terveydenhuoltoon. Autoakin voi käyttää niin, että ajaa sen jokaisesta kuopasta ja kurarapakosta koskaan öljyjä vaihtamatta ja maksaa sen jälkeen merkkikorjaajalle isoja summia alkuperäisvaraosista – tai ajamalla siististi, harkiten ja ennakoiden. Ihmisen keho ei ole niin kovin erilainen. Yhdet syntyvät mercedesbenzeiksi, cadillaceiksi tai jaguareiksi ja toiset toyotoiksi, citroëneiksi ja seateiksi, mutta kaikkien merkkien kohdalla huolehtiva, järkevä ajaminen pitää auton tiellä ja käyttökunnossa.

Täytyy muistaa, että sairaus on poikkeus ja terveyden kuuluisi olla sääntö, ainakin julkisella sektorilla, kuten aiemmin olen todennut. Mutta kenellä olisi pokkaa toteuttaa tällainen so/te-remontti? Ei ainakaan sosiaalidemokraateilla, vaikka he luulevat olevansa alan asiantuntijoita.

Mitä he ovat yrittäneet tehdä on saattaa julkista sektoria pakoilevat lääkärit yhteen kroonikkopotilaiden kanssa tarkoituksenmukaisella tavalla. Tämä on tarkoittanut ehdotuksia siitä, että LYM-potilaat (liikalihavat, yksinäiset ja masentuneet) koottaisiin jotenkin keskitetysti niiden isojen kaupunkien yliopistosairaaloiden alaisuuteen, joissa eduistaan huolehtivat lääkärit vielä joten kuten viihtyvät. Samalla on ollut kyse pienten terveyskeskusten alasajosta ja maalla asuvien terveydestään huolestuneiden ihmisten tunkemisesta bussiin tai junaan hoidon saamiseksi.

Näitä ongelmia voisi hoitaa eri tavoin, enkä käy tässä suosittelemaan mitään yhtä tapaa. Tämä on vain keskustelunavaus. Ratkaisuja voi keksiä joku muu. Kommentointi on vapaata alla.

Haluaisin kuitenkin, että meillä olisi sellainen julkinen terveydenhoito, joka perustuisi kaiken terävän käyttämiseen potilaan kuntoon saattamiseen. Pillerit ovat liian helppo ja hyödytön tai jopa haitallinen keino ihmisten lääkitsemiseksi. Ne pitäisi siirtää kokonaisuudessaan yksityisen sektorin hallinnoitavaksi, niin kuin muukin huumekauppa (”drug trade”) tällä hetkellä on.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s