Elokuva-arvostelu: Näin unta elämästä (2014)

Normaali

©  2014


 

Jukka Kärkkäisen elokuva kertoo ihmisistä, joiden elämää itsemurha on varjostanut. Näkökulma on dokumentaristinen ja tyylilaji sama kuin Berghäll-Hotakaisen ”Miesten vuorossa” (2010). Kyseessä on asiadokumentti, joka kiertää teatterilevityksessä. Takavuosina näitä ei ollut ollenkaan tarjolla.

Elokuvassa kolme omaista ja kaksi-kolme itsemurhaa yrittänyttä kertovat vaikeasta ajasta. Kerrontatahti on verkkainen, ja joissakin kohdissa oleva vaikeneminen tai sanojen hakeminen lyhentää turhaan jo muutenkin lyhyttä elokuvaa. Tarkoitus on tietysti ollut ihmisiä kunnioittava ja asian vaikeutta alleviivaava, mutta yhtä hyvin nämä oltaisiin voitu jättää leikkaushuoneen lattialle. Katsoja tarvitsee mieluummin mahdollisimman paljon oivaltavia kommentteja, bang for the buck, kuin hyssyttelevää hiljaisuutta. Jos olisin itse samassa tilanteessa, puhuisin itseni käheäksi. Itkut tms. pyytäisin elokuvan tekijöitä leikkaamaan pois. Kyyneleetkin voi nykyään photoshopata pois.
Suosikkini on veljensä lähtöä ruotiva Miina, joka on kuvattu juuri sopivan hämyisessä olohuoneessa. Hänen kommenttinsa ovat aika pitkälle sitä, mitä itsekin aiheesta ajattelen tai kuvittelisin ajattelevani, vaikka en ole vastaavassa, vaikeammassa tilanteessa ollutkaan. Moni haastateltavista ei itke, enkä ihmettele sitä, sillä aika parantaa joitakin haavoja, kaikki heistä ovat tehneet jo ”surutyönsä” ja kameralle poseeraus myös jonkin verran kovettaa aisteja.

Aluksi ajattelin, etten ottaisi omaisia niin vakavasti kuin itsemurhaa itse yrittäneiden kertomuksia, sillä ajattelin heidän olevan kyvyttömämpiä käsittelemään aihetta, aivan kuin Brian Wilson yrittäisi kieli keskellä suuta kommentoida Evanescencen sävellettyjä teoksia. Totesin kuitenkin olevani ennakkoluuloinen; kaikkien kommentit ovat jollakin tavalla valaisevia ja omaisten kautta saa objektiivisemman kuvan kuolleesta henkilöstä ja yksityiskohtia, jotka ovat paljastavia. Jos itsemurha on jonkinlainen mysteeri, kaikkien kertoma yhdessä tekee mysteerin hieman ymmärrettävämmäksi.

Yksi naisista on kristillinen, ja hänen kertomuksensa saa loppua kohden ajattelemaan, että kristinusko tuo nimenomaan itsemurhaan väärän suhtautumistavan. Itsemurhan hengellistäminen ei kuitenkaan ole sen enempää väärin kuin itsemurhan rationalisointikaan (”hän oli päättänyt tappaa itsensä ennen kuudenkympin täyttämistä”, ”hänen geeninsä veivät hänet siihen suuntaan”). Kumpikin on vajavainen tapa käsitellä aihetta, joka on ensisijaisesti käsiteltävä emotionaalisella tasolla. Tällä tasolla nainen onnistuu muiden mukana aivan hyvin.

Viimeksi mainittu nainen yllättää muistelussaan siitä, miten hänen poikansa oli lähtenyt ulkomaille jakaen omaisuutensa läheisilleen ja jättäen kameransa kotiin. On olemassa merkkejä ja sitten on olemassa Merkkejä….. Voidaan puhua ns. itsemurhaisuuden hiljaisista signaaleista, ja niiden tunnistamisessa itse kukin voisi tulla paremmaksi, vigilantimmaksi ja rohkeammaksi. Hiljainen signaali on jokin käyttäytymisessä ilmenevä kielivä piirre. Voimakas signaali on itsemurhayritys. Aktuaalista itsemurhaa edeltää usein yksi tai useampi itsemurhan yritys, joka epäonnistuu.

Elokuvaa oltaisiin voitu laajentaa hyvinkin paljon. Siinä voisi olla varsin turhalta tuntuvan animaation, joka muistuttaa Zen Cafén musiikkivideosta ”Piha ilman sadettajaa”, sijasta

  • tilastotietoa itsemurhista (800-1400 vuositasolla historiallisesti)
  • asiantuntijoiden haastattelupätkiä
  • kuvia itsemurhien aktuaalisilta tapahtumapaikoilta
  • miesten ja naisten top 5 -metodologia
  • itsemurhaajien viimeksi kuuntelemien kappaleiden analysointia
  • itsemurhaviestien analysointia ja – tietenkin –
  • vinkkejä estää itsemurhia.

Tekijät ovat kuitenkin valinneet toisen tien; he eivät ole halunneet tyhjentää aihetta vaan jättää siihen hienovaraista, kunnioittavaa tilaa.

Vain kerran yhteiskunta saa syyttävästä sormesta. Käy ilmi, mikä totta onkin, että hoitoon pääsee yleensä vasta epäonnistuneen yrityksen jälkeen tai ei ollenkaan resurssipulan takia. Hoitohenkilökuntia eivät kiinnosta suisidaaliset puheet vaan vain teot ja raha. Näin se kansankoti pitää kansastaan huolta. Seinät ovat tärkeämpiä kuin ihmiset.

Elokuvan nimi Näin unta elämästä tulee epäsuorasti yhdestä omaisen muistosta, jonka mukaan hän näki unta kuolleesta niin, että tämä oli unen ajan elossa. Pettymys unen jälkeiseen todellisuuteen oli tietysti suuri.
Oikeastaan tämä on vain laajennettu EP-traileri laajemmalle, läpileikaten aihetta käsittelevälle elokuvalle. Tämä aihe on ajaton.

Pituus: 77 minuuttia
Hinta: 6 euroa
Arvio: ³/5 tähteä

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s