Vappubloggaus: Parittomat

Normaali

©  2014


Pariutuminen on hoidettu perinteisesti ihmiskunnan historian aikana, mutta siten ei ole saatu pelkästään hyviä tuloksia. Jos on vimma lisääntyä ja on ”pakko saada joku”, on selvää, että kun aikarajat paukkuvat, toiseksi, kolmanneksi tai neljänneksi parhaisiin tyydytään. Anteeksi, tarkoitan kahdenneksisadanneksi, kolmanneksisadanneksi tai neljänneksisadanneksi parhaisiin. Voinemme pohtia hetken, mitä tämä on.

Tavallisin tapa valita joku on varmaankin tunteminen vetoa ulkonäköön. Visuaalinen aisti on ihmiskunnan aisti #1, ja on ollut sitä lajin selviytymisen kannalta alusta lähtien. Lisääntymisessä on kyse selviytymisestä, joten tätä taustaa vasten ensisijaisuuden ymmärtää. Toiseksi tavallisin tapa valita joku on ehkä mielipiteisiin vetoa tunteminen. Kuuntelemalla toista ja vertaamalla hänen arvostuksiaan ja tarpeitaan omiinsa on mahdollisuus löytää yhteistä maaperää, jolle rakentaa. On ehkä jonkinlainen konsensus siitä, että poliittisesti samanlaisten liitot keskimäärin kestävät paremmin kuin poliittisesti 180°:n päässä toisistaan olevien liitot. Autiolla saarella poliittiset polaarit kestäisivät parina paremmin, mutta ongelma on siinä, ettemme yleensä elä autioilla saarilla ja vaalit ovat neljän vuoden välein.

Paletin laajentamiseksi esitän, että otetaan uusia, yhtä helppoja kriteereitä parien muodostamiseksi.

Uusi Kriteeri #1 on sukunimien yhteensointuvuus. Toisen nimeä voi alkaa mallaamaan omansa kanssa ja kokeilla sitä molemmin päin. Jos nimi kuulostaa kumminkin päin typerältä tai ”raapivalta” tai kankealta, liitolla ei ole tulevaisuutta. Jos love interestin nimi sopii itselle hyvin, hänestä tulee liiton dominoiva osapuoli. Jos oma nimi sopii love interestille paremmin kuin hänen nimensä, itsestä tulee liiton vahvempi saapas. Molemminpuolinen sointuvuus ennustaa täydellisen harmonista kumppanuutta. Silloin ollaan jo todellisen diilin äärellä.

Uusi Kriteeri #2 on kehontuoksun tai ns. body odourin miellyttävyys. Jos toisen kehon tuoksu (kun sitä ei ole blandattu tai laimennettu teollisilla tuoksuilla) haisee hyvältä, pariutuminen on tähtiin kirjoitettu. Keskustelin tästä asiasta erään ystäväni kanssa, ja ajauduimme heti määrittelyristiriitoihin.
– Mikä on huono tuoksu?
– Mikä on hyvä tuoksu?
– Onko voimakas tuoksu automaattisesti huono tuoksu?
– Onko vieno tuoksu automaattisesti hyvä tuoksu?
– Pitäisikö valinnan olla järjen- tai vaistonvastainen, jos geneetikolta kysytään?
Nämä ovat vaikeita kysymyksiä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että päämääräni on löytää tuoksu, joka on erilainen kuin omani mutta siitä huolimatta miellyttävä. Miellyttävyys merkitsee tavoiteltavuutta. Komplementaarisuutta, joka ulottuu fyysiseltä tasolta edemmäksi.

balloonsTuoksun metsästys ensinnäkin avaisi mahtavia näkymiä. Jos kaksi
kuolevaisuudestaan tietoista rakkauden puoliammattilaista haluaisi tutustua toisiinsa ja pyrkiä parinvalintaan nimenomaan tuoksun eikä minkään muun kriteerin perusteella, he voisivat sopia treffit, joiden tarkoitus olisi nimenomaan päästä haistelemaan toisen hikeä. Kyseeseen voisi sopia tennistunti, hölkkä puistossa, murtomaahiihto, uimahalli tai kenties proosallinen kuntosali. Jokin sellainen toiminta, missä dödö pettää ja eläin ihmisen alta puskee esiin. Tämä voi kuulostaa perverssiltä, ja varmasti sitä onkin. Minusta se on kuitenkin hyvä ajatus. Samalla tavalla kuin suuteleminen voi johtaa seksiin, vaikkei sitä varsinaisesti ole, toisen hien haisteleminen voi johtaa seksiin, vaikkei sitä varsinaisesti ole. Se on portin vartioimista, vaiston varassa olemista ja tulevaisuuden varmistelua. Tekisin sen milloin vain.

Avainsana on rehellisyys. Jos toisen tuoksu tuntuu huonolta, hänelle ei pidä kertoa satuja. Pitää kertoa totuus. Huonohajuisuus ei nimittäin estä seksin harjoittamista.

Pystyisin vallan mainiosti ohittamaan jonkun huonon kehontuoksun esteenä fyysisille jatkoaktiviteeteille, koska kokisin, että kokonaisuus ja mahdollisuus merkitsee enemmän kuin jokin surkea pikku yksityiskohta. Toisaalta uskon tämän kriteerin voimaan siinä mielessä, että en ole koskaan tuntenut halua tuottaa jälkeläisiä kenenkään kanssa, joka ei tuoksu hyvältä. Huomaatteko; se toimii. Paritella voi pahanhajuisten kanssa, mutta pariutua voi vain hyvänhajuisten kanssa.

 

Advertisements

3 responses »

  1. Olet oikeassa, että parisuhde voi mennä sekä syteen että saveen, jos tuijottaa vain ulkoisia avuja. Niihin kuuluu myös lompakon paksuus.

    Muutoin uskon, että ihmisessä on edelleenkin alkuluonnon eläintä niin paljon, että ns. henkilökemiat ovat ratkaisevia parin valinnassa. Ja niihin kuuluu myös haju/tuoksu.

    Kestävässä parisuhteessa ehkä välillä myös haistatellaan, mutta sitten taas toisen ominaishaju leijailee nenän kautta aivoihin laulamaan seireenien tavoin.

    • Tässä maassahan on tällä hetkellä ~ miljoona yksinelävää. Perusasenne heihin on se, että ”ne eivät saa ketään”, mutta tosiasiassahan tilanne on ambivalentimpi: He ovat yksinäisiä siksi, että heistä ”on parempi olla yksin kuin huonon kanssa”, ts. he saisivat sen huonon vaikka heti, jos haluaisivat. Ongelma on sen hyvän/sopivan löytäminen, ja siinä sinkut epäonnistuvat ad eternalia, sillä he elävät kriteerikaaoksessa. Uskon, että mahdollisuudet paranisivat, jos sinkku listaisi ruutupaperille pilvenmuotoiseen mind mappiin lyijykynän kanssa entiset heilat ja yrittäisi yhdistää viivat, mikä heitä kaikkia jotenkin yhdistää. ”Toteutunut tuotto on todennäköisyys tulevasta.” ☺

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s