One Type Fits All

Normaali

©  2014


On sellainen kummallinen kuvitelma, että yhdestä muotista veistetty poliitikko pystyisi hoitamaan kaikkia politiikan tontteja. Hyvä esimerkki on tulevat Eurovaalit. Ajatellaan, että jos poliitikko menestyy (tai pikemminkin ei menesty) kotimaansa politiikassa, hän sopii myös europarlamenttiin. Tämä on politiikan aliarvioimista. Varmimmin lipun saa europarlamenttiin, kun on onnistunut keräämään itselleen kriittisen massan ylittävän kannattajakunnan ja sen jälkeen ryssii jotenkin kotimaan politiikassa tai muuttuu persona non grataksi. Se, että hiekkalaatikkona toimii Eurooppa mutta mandaatti saadaan kotimaasta, kelpaa sekä poliitikolle että hänen äänestäjilleen. Siitä, minkä piti olla palkinto hyvin tehdystä työstä, tulee pakotie huonosti tehdystä työstä.

Ei se näin pitänyt mennä. Europarlamenttiin piti päätyä niiden poliittisten toimijoiden, jotka ovat erityisen hyviä toimimaan kansainvälisissä ympyröissä. Kyse on kielitaidosta, kansainvälisen politiikan opinnoista, työkokemuksesta ja verkostoituneisuudesta. Jos osaa sujuvaa, ilmeikästä ja sanastoltaan rikasta ranskaa, saksaa, italiaa, espanjaa ja ruotsia englannin lisäksi, oma paikka Brysselissä on paljon perustellumpi kuin muuten. Koska EU suoltaa välillä käsittämättömiä kurkkudirektiivejä, substanssiosaaminen tuntuu olevan toisarvoista. Eikä siinä mitään. Mutta riman yli pitäisi silti päästä. Ainakin tuon kielitaidon osalta. Kuinka moni kotimaisista poliitikoistamme on Brysselissä muuta kuin ”turisti”?

Ongelma on siinä, että maa tuottaa vain yhdenlaisia poliitikkoja; piirijärjestöissä kannuksensa ansaitsevia puuhapirkkoja ja -pettereitä, jotka kulkevat elämänsä samassa sumussa alusta loppuun. Katsotaan, että sama tyyppi on kelvollinen olemaan ehdokkaana kunnallis-, eduskunta-, europarlamentti- ja presidentinvaaleissa ja sen jälkeen tekemään päätöksiä niitä vastaavissa poliittisissa puitteissa. Sama yhden lajin ja koon tyyppi on kelvollinen jopa presidentinvaaleihin ja virkaan, tuohon vallan viimeiseen linnakkeeseen!

foursq-politicinasVäitän, että kuhunkin vaaliin pitäisi hakeutua keskenään aivan erilaisten ehdokkaiden. Euroasiantuntijoiksi tarvitaan kielitaitoisia kosmopoliitteja. Kunnallispolitiikkaan välttää, jos on paikallisuudesta innostunut yksityiskohtien viilaaja ja nipottaja (vaikka ei sekään aina ole toivottavaa asioiden edistämisen kannalta). Kansanedustajaksi kaivataan monipuolisia ajattelijoita, jotka osaavat yhtä aikaa ajatella alueensa ja koko maan etua sekä joustaa materiaalisissa pyyteissään periaatteidensa vuoksi. Älyllisyys ei ole pahe. Kansanomaisuus saattaa olla hyve populismin asteesta riippuen. Presidentin tulisi olla syvällinen mutta silti kansaa lähellä oleva FT tai entinen TJ, joka käyttää valtaoikeuksiaan silloin, kun on pakko, ja hajottaa hallituksia, jos ne eivät hoida hommiaan.

Vaaleista ei oikein muuten jaksa innostua eikä niiden alhaista äänestysprosenttia yleensä jää ihmettelemään.

Otan ehdotuksia vastaan siitä, millä tavalla keskenään erilaisia poliitikkojen politiikan eri tasoilla tulisi olla, jos mennään syvemmälle yksityiskohtiin heidän identiteeteissään yllä hahmotellun jatkeeksi. Tämä on siis vain avaus ja ekstensio eikä suinkaan viimeinen sana.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s