Juoppouden lyhyt oppimäärä

Normaali

Hesari käytti viime viikonloppuna sunnuntain B-liitteen paraatipaikan suomalais(t)en juomisen ruotimiseen. Mato Valtonen piti puheenvuoron, jossa totesi monen muusikko- ja roudariystävänsä kuolleen alkoholin suoraan tai epäsuoraan väärinkäyttöön mutta kannattavansa silti liberaaleja juomatapoja ja -lakeja. Parin päivän päästä yleisönosastolla oltiin ihan toista mieltä…

itse juttu (pro)
insändare (contra)

Juopottelu on kuuma peruna suloisessa Suomenmaassa. Joka vuosi siihen kuolee yksi vikinglinellinen ihmisiä. Itsemurhan kautta menee yksi estoniallinen ihmisiä. Yhteensä autodestruktiivisen käytöksen kautta ”merenpohjaan” vaipuu siis kaksi laivallista ihmisiä, joka vuosi. Se on katastrofi, tavallaan. Kuitenkaan siitä ei raportoida samalla tavalla kuin laivakatastrofeista raportoitaisiin. Muistatteko vielä Hesarin synkeän ilmeen kaksikymmentä vuotta sitten 29.9.1994?

Juopottelun suitsimiseen tarjotaan yleensä kvantitatiivisia kriteereitä. Miehet ovat turvallisella tasolla, jos he juovat 24 viikkoannosta, naiset jos 16. Tämä kääntyisi kulutuksen tasolla siihen, että miehet voisivat yhtäältä vetää päivän aikana ruokaoluen ja iltapaukut ja naiset viinilasillisen illassa. Miehet voisivat toisaalta juoda korillisen kaljaa viikossa ja naiset pienen laatikkoviinin viikossa. Näistä rajoista tulee kuitenkin se tunne, että ne ovat kuin ohje rottien nesteyttämiseen labyrintissa. Antakaa ahdistuneille rotille etanolia.
Alkoholi 3En pidä kvantitatiivisista kriteereistä, sillä ne antavat mahdollisuuden juomisen kroonistumisen normaalistallistamiseen (onkohan tuo oikea sana?). Haluaisin antaa juomiselle kvalitatiiviset kriteerit. Oli mies tai nainen, omasta juomisesta tulisi huolestua, silloin kun juominen tapahtuu
a) joka päivä tai lähes joka päivä, b) yksin, kotona ja c) niin, että siihen kuluu enemmän rahaa kuin ruokaan. Pahimmille juopoille tulee kolme ruksia, vähemmille kenties yksi. Juomisesta ei tarvitse huolestua, jos se tapahtuu a) harvoin, b) aina seurassa ja yleensä ulkona ja c) runsaan syömisen säestämänä.

On ehkä parempi, että kerron omasta suhteestani kuningas Alkoholiin. Tiedän siitä jotakin, vaikka Jukka Kuikka tietää varmasti paljon enemmän. Ensikännistä 25:nteen ikävuoteen asti en pitänyt alkoholista. Join aina mietoja ja yleensä seurassa, hampaat irvessä. Pidin alkoholia kalliina. Alkoholi oli pantti sille, että pääsi istumaan ihmisten kanssa jonnekin ulos. Join kuin 16-vuotias balettia ja A-ha:ta harrastava tyttö.

Sitten menin kieliharjoitteluun. Jaoin kaljupäisen, hiuksensa menettäneen huonekaverini kanssa Targetista hommatun pienen jääkaapin pienessä huoneessamme. Poissa härmäläisen kontrollin ulottuvilta aloin hommata jääkaappiin ruotsalaista tuontivotkaa, koska kaapissa oli niin kätevä säilyttää blandista. ”Keksin” viinat. Kun tulin kieliharjoittelusta, valtakunnan absolutisti Matti Vanhanen oli tullut valtaan ja aloitteli varovaisesti Alkon ”viina-alen” käyttöön ottoa. Ostin punkkuja Alkosta ja merkitsin niiden merkit, vuodet, prosentit ja tähdet pieneen mustaan muistikirjaan. Hekumoin punkun eksistentialistisilla ominaisuuksilla. Keksin täten viinit; myös valkkarit ja rosét ja kuohuviinit. Viimeinen niitti oli se, kun vuotta myöhemmin aloin seukata viinaan menevän pankkineidin kanssa Helsingistä. Hän ei osannut pitää hauskaa ilman viinaa. Se oli jonkinlainen edellisen laman lieveilmiö. Hän ei osannut edes viettää tylsää koti-iltaa ilman viinaa. Hän tarvitsi viinaa. Hänen seurassaan, niin että alkoholin kulutukseen yhdistyi rakkaudellisuuden fyysinen kokemus, viimeisetkin blokkini alkoholia vastaan sulivat pois. Olin muuttunut ei-raittiiksi ihmiseksi.
Alkoholi 4Sain myöhemmin myös maksaa uudesta ”harrastuksestani”. Jouduin pari kertaa tekemisiin lain kanssa. Sain taloudellisia takapakkeja. En oppinut niistä mitään. Kävin aina uudestaan ja uudestaan Alkossa. Olin muuttunut parantumattomaksi… suomalaiseksi. Kansallistunne kohisi suonissani, mutten tulkinnut sitä perussuomalaisuudeksi. Paitsi että etanoli helpotti psykologista peruskaunaa elämää kohtaan se auttoi myös näkemään ihmisten ihmisyyteen, vaillinaisuuteen ja pohjalla olevaan hyvyyteen. En tarvinnut alkoholia koskaan aloitteiden tekemiseen rakkaudessa. Kyllä tai ei tai ehkä tai en tiedä oli aivan yhtä helppo ottaa vastaan selvin päin. Olin kuitenkin tukevassa humalassa kun korkkasin seuraavan tyttöystäväni.

Mitä juomiselle(ni) kuuluu nykyään?

Olen edelleen naamaltani suhteellisen freesi, vaikka olen juonut. Minulta kysytään myös edelleen joskus paperit Alkossa. Tiedän, etten ole juonut liikaa. Jotkut ovat. Mikä olisi siis benchmark sille, miten 2010-luvulla pitäisi juoda?

Yksi mahdollisuus olisi juoda mahdollisimman vähän. Juomiseen voisi kehittää samanlaisen suhteen kuin televisiottomat ovat kehittäneet telkkariin. Se ei kiinnosta. Sitä ei ole. Siitä voidaan joskus nauttia vieraiden tykönä tai hotellissa tai näyteikkunan takaa. Toinen mahdollisuus olisi ottaa se tiukka kanta, että juo vain seurassa. Tämä kuulostaa liberaalilta, mutta se ei ole hedonistisen liberaalia. Monilla ihmisillä ei ole aikaa juomiselle. Jos heillä on aikaa juomiselle, he juovat vain yhdet. Jos he juovatkin yhdet, heillä ei ole aikaa kuunnella juoppojen jorinoita, itkuja ja nauruja. Näin juominen pysyy rautaisessa kontrollissa ilman että saa nipottajan tai abson maineen. Lisäksi sosiaalinen juominen toistuu niin harvoin (jos on normaali porvari), että yhdellä juomiskerralla voi periaatteessa käyttää niin paljon rahaa, aikaa ja aivosoluja kuin vain haluaa. Mikä vapauden tunne! Se tunne on liberalismin ydintä.

Alkoholi 5Tajuatte varmastikin kvantitatiivisten mittareiden olevan turhanaikaisia ja vähän naurettavia. Ne sopivat demareille ja kristillisdemareille. Puretaan alkoholin tiellä olevat lainsäädännölliset esteet. Annetaan ihmisten juoda punkkua puistossa. Ei puututa, jos puistosta leviää vielä marinkin viettelevä saunavihdan tuoksu. Sallitaan viskin ostaminen kioskilta kello 01 yöllä. Meillä on niin paljon sallimisen varaa! Permissiivisyys on pop. Yhden sukupolven pitää ehkä poistua skeneltä, ennen kuin tämä tapahtuu.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s