Menneisyyden kuollut käsi

Normaali

Vko 25


Puoluepolitiikka on yleistä lainsäädäntöä ja oman intressiryhmän erityisten etujen ajamista eli lobbaamista ja erityisesti näiden kahden asian taitavaa yhdistämistä unohtamatta sitä, että sekin tulee aina kompromissien kautta. Puoluepolitiikka – miten se on rakentunut, minkä logiikan mukaan, nyt ja historiallisesti?

Puolueet ovat rakentuneet 1900-luvun alkuvuosista lähtien ainakin sille perustalle, mitä kautta ihmiset saavat elantonsa. Puolueista on tullut tällä tavoin elannoituvien ihmisten etujen vartijoita. Ekstensiona etuvartija-elanto-puolueille voidaan laskea myös ihmiset, jotka saavat rahansa valtiolta verotulojen kautta. Tämä on tosin ollut mahdollista vasta sodanjälkeisten lihavoituvien vuosien jälkeen, kun on ollut, millä mällätä, mistä jakaa tai millä lainata. Menneisyyteen katsovia elanto-puolueita ovat ainakin
kokoomus (omistamisesta elantonsa saavan luokan edunvartija)
SDP (tehdastyöstä elantonsa saavan luokan edunvartija)
keskusta (maataloustyöstä ym. elantonsa luokan edunvartija)
+
VL (kotihoidontukea, sairauseläkettä tai toimeentulotukea yms. saavien edunvartija)
perussuomalaiset (työkyvyttömyyseläkettä, työttömyyskorvausta tai työeläkettä saavien edunvartija [paino sanalla työ])

HUOM! Yllä oleva jako on tietysti karrikoitu; sillä ei tarkoiteta läheskään kaikkia jäseniä tai äänestäjiä. Se on lähinnä osviitta sille, miten puolue profiloituu media(ani)kannattajassaan.

Sitten on puolueita, jotka ovat rakentuneet yhden asian ympärille. (Joskus puhutaan ”yhden asian puolueista”.) Näiden puolueiden kannattajaksi voi päätyä, jos sattuu syntymään perheeseen, jolle tuo yksi asia on tärkeä. Ekstensiona yhden asian liikkeille voidaan laskea ekologisuuteen painottuva puolueemme. Näin katsoen puolueita ovat mm.
RKP (perheessä puhutaan ruotsia)
KD (perhe on läpeensä kristillinen tai kuuluu johonkin herätysliikkeeseen)
+
vihreät (perheessä uskotaan ”kestävään kehitykseen”)

Ekstensiosta huolimatta vihreät eivät toisaalta profiloidu samalla tavalla kuin muut puolueet mihinkään syntymädeterminismiin tai elanto-ohjautuvuuteen. Vihreitä voi kannattaa, edustipa sitten mitä hyvänsä, sillä vihreät ovat ”tulevaisuuteen katsova” puolue erotukseksi menneisyyteen ja sukuun katsovista perinteisistä puolueista. Käytännössä elämä on kuitenkin muuttunut hankalaksi vihreillekin, sillä yhteistyötä on heidänkin tehtävä muiden menneisyysfriikkien kanssa, mikä tarkoittaa kompromisseja, missejä ja populismia.
PolSpektrTässä vaiheessa skenellä on todellakin tilausta muillekin vaihtoehdoille. Demareista on hyvä aloittaa. Demareiden kannatus hiipuu, koska heitä tukevan kansanosan elinkeinot hiipuvat. Perinteisiä teollisuustyöläisiä on vähemmän kuin ennen. Lisäksi asiaan vaikuttaa työllisyys. Jos ihminen käy telakalla töissä ja saa siitä liksansa, hänen on helppo äänestää demareita vaikka vanhasta muistista ja vertaispaineesta. Jos hänet sen sijaan irtisanotaan, hänen ei ole enää syytä/helppoa äänestää demareita, koska heille menevä ääni ei enää realisoidu henkilökohtaisena hyötynä ja vertaispaine on poissa. Niinpä on oletettavaa, että joka (toinen) poispotkittu entinen duunari-demari siirtyy melko helposti perussuomalaisten äänestäjäksi heihin liittyvän ekstension kautta tulevan ansaintalogiikan mukaan. Mukana on myös protestia, se on selvä. Liian paljon painoa laitetaan Jutta Urpilaisen ”miehiä karkoittavan” persuunallisuuden piikkiin. Taustalla voi vaikuttaa yksinkertaisempi, mekaanisempi ihmiset vuohiin ja lampaisiin jaotteleva työllisyys◄►työttömyys. Nykytodellisuus on persukannatusautomaatti.

Demareiden piikkiin menee myös heidän kyvyttömyytensä tehdä mitään prekariaatin hyväksi sen lisäksi, että he ovat olleet kyvyttömiä tekemään mitään proletariaatin hyväksi.

Niinpä liberaalit voimat voisivat tehdä jotakin prekariaatin hyväksi. Vaikka liberaalipuolueilla ei ole elanto-/sukulogiikkaa kannattajakuntansa suhteen, sellainen voitaisiin luoda. Liberaalit voisivat suuntautua nimenomaan ns. vapaiden ammattien ja vapaiden työsuhteiden piiriin joutuneiden ihmisten etujen ajamiseen. Kyseeseen tulisivat toisin sanoen ammatinharjoittajat, freelancerit, maaseudun paluumuuttajat, nettipokerihilloajat, prekariaatti, trust-fund kidit, vapaat taiteilijat, vapaaherrat(taret) ja enemmän tai vähemmän vakiintuneet ja menestyksekkäät yrittäjät, mukaanluettuna slush- ja start-up-yrittäjät. Tuohon väestöpohjaan mahtuisi köyhää ja rikasta, fiksua ja vielä fiksumpaa, mutta erilaisuus olisikin rikkautta, edellyttäen, että joukosta löytyisi kannatusta nimenomaan vapautta lisääville lainsäädännöllisille toimenpiteille. Niitä on tuskin liikaa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s