KULI pt. I

Normaali

Viikko 26


Tämä käsittelee kuntaliitosten myönteisiä puolia.

Mielestäni kuntaliitosten tekeminen kuulosti aikoinaan ensikuulemalta hyvältä ajatukselta. Oma synnyin- ja kasvuvuosikuntani tulisi olemaan nimeltään Länsipohjan kunta, jos se toteutettaisiin Kemistä, Keminmaasta, Torniosta, Tervolasta, Simosta ja Ylitorniosta kotoisin olevien ihmisten muodostamista kunnista. En ole erityisemmin nurkkapatrioottinen. Olen kotoisin epäsuositusta, vaikkakin infrastruktuuriltaan selvästi mainettaan paremmasta kunnasta. Parasta olisivat helpot matkat Tornioon (koska oletan, että joukkoliikenne kehittyisi nykyisestä) ja sen mukainen kauppa-, kirjasto- ja työvalikoiman monipuolistuminen. Nykyisellään kaupunkien välillä on niin kovin vähän sosiaalista vaihtoa. Kukin kaupunki toimii pikemminkin magneettina ympäröivälle tai kaukaisemmalle (sisämaan) maaseudulle. Alueelle tullaan kaikenlaisista pienistä paikoista, joista harva on yleensä kuullut.
PervolaSitten sain toisenlaisen näyn kuntaliitoksesta: se on yhtä helppoa tai vaikeaa kuin kahden paksun mapin yhdistäminen. Tiedetään, että kahden mapin järjesteleminen on varsin epäkiitollista puuhaa. Liian moni paperi on jo turha mutta oikealla paikallaan. Päällekkäisyyttä on niin paljon, että on helpompaa pitää materiaali omissa mapeissaan. (Tai heittää molemmat mapit roskikseen.) Aika moni todennäköisesti luopuisi koko ajatuksesta ja pitäisi kahden mapin sisällöt erillään pelkän muutoksen vaikeuden vuoksi. Selaaminen on nimittäin täysin mahdollista muutenkin, eikä niitä mappeja niin usein tarvitse avata. Hallintoihmisen eli administraattorin täytyy kuitenkin elää mapeissa, mapeista ja mapeille.

Tartuin inspiratorisella hetkellä, ilman pakotusta, toimeen ja päätin jotenkin vaistomaisesti yhdistää kaksi mappiani. Toinen oli täysi ja yksi puolillaan papereita. Kummatkin mapit sisälsivät juridisesti lainvoimaisia dokumentteja elämän eri sektoreilta (asunto, verot, vakuutukset ja muut asiat). Tarkoitus oli siis vähentää 150 %:sta → 100 %:iin. Tähän pääsisin karsimalla kaikkea turhaa tai vanhentunutta tietoa ja dokumentointia. Oli selvää, että välilehdet tulisivat sisältämään osaksi täysin identtisiä otsakkeita ja sisältöjä. Yllätys oli kuitenkin se, että monet aiemmat mappien välilehdet olivat joko täysin käyttämättömiä tai täynnä tarpeetonta tai vanhentunutta materiaalia. Monien sisällöt pystyi karsien yhdistämään uusien välilehtien alle. Loppujen lopuksi tulokseksi tuli, että yhdistämällä kaksi mappia papereiden määräksi tuli tuo yksi mapillinen, mutta pystyin luomaan siihen kolme ylimääräistä välilehteä odottamattomille tai tulevaisuudessa tuleville (uusille) asioille. Tämä vastaa 15 %:n lisätilan luomista vanhaan verrattuna.

Peukalosääntönä voitaisiin pitää, että kuntaliitos kannattaa, jos se vastaa tämän tyyppistä tilan ja resurssien säästöä. Jos kuntaliitos tuottaa 15 % hyötyä tai säästöä, eikö se ole se syy tai motivaatio, mikä oikeuttaa toimenpiteen? Eikö 15 % ole se, mitä alun perin lähdettiin realistisesti hakemaan? Itse asiassa, jos ollaan rehellisiä, 15 % on administraattorin ”märkä” uni.

Kuntaliitosasia jatkuu seuraavalla kerralla

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s