Jos sun maikka on friikki, niin sun pitäis nähdä mun koulu

Normaali

Vko 28


SDP ei onnistunut opetusministeriövastuussaan. SDP on liian usein päättämässä opetuksesta, vaikka sillä on taipumus ylläpitää toimimattomia rakenteita. Jos olisin itse nyt opetusministerinä, tekisin ankarasti töitä virassani. Olisin enemmän maakunnissa kuin Helsingissä, sillä kovin juttuni olisi kokeilukoulujen kehittäminen.

Kyse tässä olisi siitä, mitä tulee PISA-menestyksen jälkeen. PISA-menestys on suhteellisen vastikäinen, tuore juttu. Sitä ei käytetty standardina minun aikanani, mutta olen melko varma, että minunkin ikäluokkani olisi menestynyt siinä kohtalaisen mukavasti. Sijoitus on kuitenkin jo tippumassa, eikä ykköspaikkaa kannattaisi enää hakea vanhoilla keinoilla. (Euroviisuissakin voi voittaa todella harvoin, jos ei ole Irlanti tai Ruotsi.) Olisi parempi kokeilla uusia juttuja, joiden kokeilemiseen antaa eväät maan pieni koko, koulutettu väestö ja suhteellinen tehokkuus. Nokiakaan ei noussut maailmanmaineeseen kaapeleita valmistamalla…

Kokeilukoulut nimeäisin KOKO:iksi (tai COCOiksi, jos halutaan olla ranskalaisia). Perustaisin isoihin kuntiin kouluja, jossa kokeiltaisiin kaikki ne ideat, jotka viimeiset 20 vuotta on tuonut mieliin, mutta joita ei voida toteuttaa sen takia, että maankattavat opetussuunnitelmat tekevät koko ajatuksenkin kaikille annettavasta uutuudesta mahdottoman. Uutuutta pitääkin kokeilla valituissa kouluissa, jonka kokemusten perusteella sen voi aloittaa laajemmalla alueella.

Ideana olisi laittaa uutuus ison kunnan yhteen kouluun. Näin uutuus saisi mahdollisimman heterogeenisen ja väkimäärältään suuren kokeilijajoukon, mutta toisaalta kaikki ne vanhemmat, jotka vierastavat uutuutta ja haluaisivat lapselleen perinteisen (vanhanaikaistuvan) koulutuksen, voivat laittaa lapsensa johonkin tavalliseen kouluun.

spanglish
Kokeiltavia ideoita (yksi per koulu):

  1. alkutuotanto-alojen (maatalous, kaivosteollisuus, kalastus) yläaste ja lukio
  2. bisneskoulu, jonka jäsenet harjoittavat jotakin liiketoimintaa, jota koulu sponsoroi. Koulunkäynnin lomaan on sijoitettu useampi kurssi liiketoimintaa oikeilla panoksilla, työajoilla, lomilla jne. Tarkoitus on tehdä työelämä tutuksi pienestä pitäen.
  3. luovien alojen (taideteollisuus, design, mainostoimistot, kustantamot peliteollisuus) yläaste ja lukio
  4. NLP-ryhmiin jaettujen oppilaiden yläaste ja lukio. Oppilaat opiskelevat oman erityislaatunsa mukaan, joten he ovat kineettisiä, auraalisia tai visuaalisia oppijoita. Opettajat palkataan kouluun samanlaatuisin perustein.
  5. palvelu-alojen (hoiva-ala, humanismi, teatteri, liiketoiminta) yläaste ja lukio
  6. pelkistä pojista koostuva poikakoulu
  7. pelkistä tytöistä koostuva tyttökoulu
  8. puukäsityökoulu, jossa opetetaan tavallisen puukässyn sijasta niitä taitoja, joita aikuiset tarvitsevat 20. ikävuodesta eteenpäin: auton asennus ja korjaus, asunnon remontointi, kesämökin kunnostaminen, laiturin nikkarointi, saunan pystytys, tapetointi jne.
  9. ala-aste, jolla ruotsinkielen aseman vahvistaminen opettamalla lapsille koko ala-asteen oppimäärä  ruotsin kielellä ja siirtyminen sen jälkeen tavalliselle suomenkieliselle yläasteelle
  10. teollisuustuotanto-alojen (metsä-, metalli- ja elektroniikkateollisuus) yläaste ja lukio
  11. yläaste ja lukio tosipinkoille, joilla ei ole taitoaineita vaan pelkkiä reaaliaineita. Taitoaineilta vapautuvat kurssit ja tunnit annetaan reaaliaineiden käyttöön.
  12. yläaste ja lukio, jolla tyttöjen ja poikien kypsyysero pyritään häivyttämään antamalla 2—3 vuotta nuorempien tyttöjen opiskella vanhempien poikien kanssa

Nämä ideat ovat vain esimerkkejä siitä, mitä voitaisiin kokeilla, eikä lista ole mitenkään tyhjentävä tai loppuun asti mietitty.

Kokeilukoulujen ei tarvitsisi olla ristiriidassa sen kanssa, mikä on aiemmin katsottu Suomen vahvuuksiksi. On mainittu, että Suomessa annetaan vähän läksyjä, vietetään keskimäärin vain 5-8 tuntia päivästä koulussa ja yksittäisellä opettajalla on lupa vetää omaa linjaa niin kauan, kun hän toteuttaa opetussuunnitelmaa ja saavuttaa spesifit tavoitteet. Kokeilukouluissa näistä ei tarvitsisi luopua vaan ehkä jopa vahvistaa niitä.

Lisäpyrkimyksenä olisi syytä selvittää, miten nyt jo pitkään jatkunut digivallankumous on muuttanut oppijoita ja heidän aivojaan; miten diginatiivit kokevat koulunkäynnin ja miten heidän koulukokemuksensa eroaa sodan jälkeen syntyneiden ikäluokkien tuntemuksista. Kääntäisin suunnan niin, että Nicholas Carrin tapaiset toimijat tulisivat Suomeen luennoimaan eikä tänne roudattaisi niin paljon ihmisiä meidän ”ylivertaista” systeemiämme hämmästelemään.

Bloggauksen lopun inspiraationa ja lähteenä on käytetty Nicholas Carrin kirjaa “The Shallows: What the Internet Is Doing to Our Brains?”, joka tunnetaan suomeksi nimellä Pinnalliset. Kirjan tärkein teesi on se, että internet on kuin mikä tahansa muukin ihmisen kehittämä, yleisesti käytössä oleva työkalu (ruuvimeisseli, painokone), ja jokainen työkalu muovaa aivoja, sillä aivot ovat olemukseltaan sopeutuvat ja muovautuvat.
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=952569738X

EducationReform

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s