Universtaat ja ammatti”surkea”koulut

Normaali

Viikko 29


Suomessa on tällä hetkellä 41 ammattikorkeakoulun tai akatemian mitat täyttävää oppilaitosta. Tälle listalle siis pääsee, jos pystyy tarjoamaan X-alan kandidaatin (bachelor) tai korkeamman (master, licentiate, doctor) tasoista opetusta. Kuumia perunoita ovat se, onko oppilaitoksia liikaa työttömyyden tasoon nähden, ja pitäisikö kenttä yhdistää kauttaaltaan. Ensimmäinen probleema ei hämmennä ulkomaalaisia, mutta jälkimmäisestä on tullut sitä palautetta, etteivät ulkomaalaiset, maassamme opiskelevat erasmuslaiset yms. ymmärrä, miksi meillä on kahden kerroksen ”collegeita” ja ”universityjä”.

Syy tälle on lähihistoriallinen. Alussa olivat vain Helsingin ja Turun yliopistot ruotsinkielisine liitännäisineen. Sitten alettiin perustaa maakuntayliopistoja muutamaan provinssiin. Niihin saatettiin kytkeä erilaisia instituutteja ja olemassaolevia laitoksia. Hetken aikaa oli tilanne, jossa yliopistot olivat ylivoimaisen hegemonisessa asemassa maan koulutushierarkiassa. Kuka niihin pääsi, sai katsoa varmaan tulevaisuuteen jonkin viran haltijana. Ja virat, kuten tiedämme, ovat suojatyöpaikkoja, joista ei niin vain erotetakaan. Kannatti päästä mihin tahansa yliopistoon. Ihan kirjaimellisesti.
ylioppilas beluToisen asteen ammattikouluissa tapahtui kuitenkin jotakin. Ne alkoivat haluta itsestään jotakin enemmän. Todennäköisesti niiden sisältämän opetuksen yleissivistävien aineiden määrää lisättiin. Mukaan tuli kieliä, äidinkieltä, liikuntaa jne. Lopputöitä alettiin myös ilmeisesti viilaamaan rationaalisempaan, abstraktimpaan ja ekstensiivisempään suuntaan. Tämä oli helppoa kehitystä, ainakin helpompaa kuin yrittäjyyskoulutuksen ymppääminen mihin tahansa kouluun, sitä kun on helppoa vieroa. Lopulta teknillisistä kouluista, ammattikouluista ja kauppaoppilaitoksista alkoi tulla ”ammattikorkeakouluja”. Se oli kategoria, joka jossain erilaisessa mielessä eksistoi ulkomailla mutta oli uutta Suomessa. (Tutkintoja, kouluhierarkioita ja oppiaineita on tunnetusti vaikea rinnastaa kansainvälisesti.)

Syy kahden portaan järjestelmälle ei ole siinä, että yliopistot ja akatemiat olisivat halunneet sitä. Niille olisi kelvannut vallan mainiosti, että ne olisivat pysyneet tunkioidensa kukkoina hamaan tulevaisuuteen asti. Syy oli siinä, että alempana aluskasvillisuudessa kunnianhimo kasvoi, resursseja yhdisteltiin uudella tavalla ja haluttiin päästä eroon amis- ja kalapuikkoviiksi-leimoista. (Tämä tapahtui mahdollisesti osin työttömyyden kasvun ja osin yleisen fiksuuntumisen ja tietoyhteiskunnallistumisen seurauksena.) Kenttä vastasi huutoon hakeutumalla uudenlaisiin oppilaitoksiin. Ammattikorkeakouluille olisi voinut käydä niinkin kurjasti, ettei kukaan olisi hakeutunut niiden oppilaiksi. Ilmeisesti kuitenkin opintososiaaliset edut, mielenkiintoiset esitteet ja remontoidut ja ilmastoidut uudenuutukaiset koulutilat käänsivät päät oikeaan suuntaan. Lopputuloksena on AMK-verkosto, joka kattaa pohjoista lukuunottamatta koko Suomen, on huomattavasti runsaampi kuin yliopistoverkko ja esiintyy joka ikisessa yliopistokaupungissa yliopiston pahimpana kilpailijana.
insinooriopiskelijan_saantiohjeetKysymys kuuluu: mitä yliopistot tekevät AMK:ien suhteen ja mitä niiden pitäisi tehdä? Niillä voi olla varaa joko jalomielisyyteen, neutraaliuteen tai kielteiseen suhtautumiseen näkökulmasta riippuen. Pienoiskoossa kyse on samasta kuin sairaanhoidon ja lääketieteen välisessä statuserossa. Jo pidempään edistyneimmät ja kunnianhimoisimmat (yli)hoitajat ovat kyseenalaistaneet lääkärien yksinoikeutta tehdä vaativampia hoitopäätöksiä ja lääkärit puoltaneet yksinoikeuttaan, kuten arvata saattaa. Saavatko hoitajat tulla lääkärien tontille? Saavatko AMK:t tulla yliopistojen tontille?

Voi olla, että ratkaisun tekee liike-elämä alkamalla suosia omilla palkkalistoillaan jommastakummasta tuutista ulos tulevia tulevia X-aineen tutkinnon suorittaneita henkilöitä. Ehkä rehtorien ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin nostaa palkkaa. Kirjoitin joskus tästä satiirinkin omaan ainejärjestölehteeni. Vanhan arkistoidun satiirin nettiosoite käy tästä. Ne olivat ”hyviä aikoja”… niin kuin on tapana sanoa.

Sitä odotellessa voisimme me koulu(tus)verkon käyttäjät ja siitä valmistuneet miettiä, mikä koulu olisi lakkautettavissa, jos saataisiin päähän, että verkon koulujen määrän on oltava tasan 40 eikä yhtään yli. Tällaisia päätöksiä oikeat poliitikot joutuvat oikeasti tekemään. Tosin suuri osa päätöksistä tehdään varmasti varjossa jonkin harmaan eminenssin toimesta, ettei demokratia varmasti pääsisi sotkemaan lopputulosta. Mikä laitos menisi pölkylle?

Otetaan lähtökohdaksi pienimpien yksiköiden lakkauttamisen vaihtoehto. Tällöin yksi koulu hajoaisi omaan mahdottomuuteensa. Tällä hetkellä pienimmät yksiköt ovat (suluissa summittainen oppilasmäärä):
Saimaan AMK (2502)
Kajaanin AMK (1745)
Humanistinen AMK (?) (1211)
Maanpuolustuskorkeakoulu (800)
Ahvenanmaan AMK (600)
Poliisi-AMK (500) ← mmmm…. nice

Toinen vaihtoehto olisi yhdistää AMK:ja siellä, missä niitä on tiheässä lähekkäin. Näitä alueita on muutama. Top 3 näyttää tältä:
1) Päijät-Häme (2 lähellä toisiaan)
2) ydin-Pohjanmaa (3 lähellä toisiaan)
3) pääkaupunkiseutu (4 lähellä toisiaan)¹

¹ tiedot pohjautuvat HS:n artikkeliin kesältä 2014

Take your Pick (axe). ☺

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s