Monthly Archives: elokuu 2014

Kulttuurialan makkaratehdas

Normaali

Viikko 35


Tässä maassa osataan tehdä yhdenlaisia elokuvia. Kutsun tätä suomalaisen elokuvan makkaratehtaaksi. Jos elokuvan tekijöillä on tavallista paremmat lähtökohdat eli heillä on tavallista paremmat näyttelijät, tavallista parempi käsikirjoitus, tavallista parempi budjetti jne. lopputulos muistuttaa kuitenkin makkaraa. Hyvät ainekset, olivat ne vaikka sisäfilettä, hanhenmaksaa, kaviaaria, lohta tai kateenkorvaa, jauhautuvat elokuvateollisuuden koneessa makkaraksi. Lopputulos on makkara. Siinä ei enää erota ainesosia; vain epämääräisen punaisen ominaisvärin. Höttöä on paljon. Tuote tulee tiiviissä paketissa eli luonnonsuolessa. Sen yksikkö- tai kilohinta on yleensä alhainen. Siinä voi olla jopa haitallisia ainesosia.

Tulin tähän lopputulokseen, kun mietin elokuvia 2000-luvun varrelta. Mieleen tuli sellaisia nimiä kuin 8-pallo, Cyclomania, Levottomat 1-3, Monte Rosso, Paha maa, Pitkä kuuma kesä ja Pussikaljaromaani. Tai henkilöiden kaikki mitä Aku Louhimies on tehnyt.

Levottomat3_CD_coverElokuvateollisuuden makkaran tunnistaa siitä, että lähtökohdista huolimatta lopputuloksessa on sama ”Helsingin Kauppiaiden” eli ”HK:n”
– epäaito dialogi, joka töksähtelee
– joitakin seksikohtauksia
– koruton juoni
– muutamia väkivaltakohtauksia
– paljon kiihtynyttä riitelyä, jossa mennä nollasta sataan kuin urheiluauto (4,3 sek.)
= tunne siitä, että tätä ei tapahtuisi eikä haluaisi tapahtuvan oikeasti

Makkara syntynee siitä, että dramaturgit osaavat tehdä, koulutuksensa takia tai siitä huolimatta, vain tällä reseptillä elokuvan. Jos tuota listaa katsoo, tajuaa, että siinä on ikään kuin ”draaman ainekset”, niin kuin siinä onkin, mutta nuo ovat toisteisen, toista katsomista kaihtavan draaman ainekset. Jos dramaturgilta asiasta kysyisi, hän sanoisi, että ”tällä budjetilla ei pysty tekemään parempaa elokuvaa”. Tämähän, kuten tiedämme, on hevon kukkua.

Elokuvien budjetit ovat pienet, se tiedetään, mutta tiedetään myös se, että joitakin draamoja on tehty vaikkapa vain siitä, miten joku ukko seisoo puhelinkopissa ja vastaanottaa puheluita, mistä seuraa trillerinomainen tapahtumien ja käänteiden vyyhti. Draamaa voidaan saada
aikaan ilman visuaalisia tehosteita. Vahvasti efektoidut elokuvat sitä paitsi saavat sekä kotimaisilta että ulkomaisilta kriitikoilta yleensä korkeintaan kolmen tähden luokituksen, usein paljon alemman.

RennynMannerheim3Olen tullut siihen tulokseen, että
a) kulttuuriväki on kollektiivi, jossa mies on nainen ja
nainen on mies, ja molemmat polttavat tupakkaa.
b) suomalaisen elokuvan pääosassa on aina kulttuuriväki (näkyvimpänä näyttelijät, mutta myös muu tuotannon väki).
Sen motto on: ”Katsokaa meitä ja sitä, että me tehdään; me ollaan pääattraktio, ja jättäkää huomiotta tuotteen alamittaisuus.”
c) youthploitation on yksi suomalaisen nyky-nyky-elokuvan tunnistettavimmista genreistä. Dramaturgi-demiurgit lataavat nuorisoon hulluuden, köyhyyden, ailahtelevaisuuden, nymfomanian ja väkivallan, jotta vanhempi, elokuvastaan täyttä hintaa maksava keski-ikäinen keskiluokka löytäisi yhteiskunnastaan jotain tirkisteltävää. Elokuvia tekevät voivat samalla itse päästä kaikista nuoruuden traumoistaan laittamalla päähenkilönsä käymään läpi sen, mitä he itse ehkä ovat kokeneet hieman nuorempina ja rahattomimpina. Totuuden kanssa tällä voi olla kovin vähän tekemistä.

En kaikesta huolimatta kieltäydy kategorisesti katsomasta suomalaista elokuvaa. Täytyy muistaa, että siihen liittyy myös sen kunniakas historia mustavalkoelokuvan kaudelta ja miehemme maailmalla tai sinne pyrkimässä. Sen nykyinen inkarnaatio on vain joskus kovin yksioikoinen. Ja on syy sille, miksi taideakatemioihin pääsee vain 2 % hakijoista.

Tämän bloggauksen inspiraationa toimi uutinen vasta valmistuneesta 2-kymppisiä käsittelevästä 3-kymppisten sukupolven elokuvasta koska mielestäni siinä on tekijöiden tuoreudesta huolimatta läsnä kaikki mainitsemani elokuva-alan epäkohdat.

Äärikonservatiivit vallan hulluina

Normaali

Viikko 34


Koskapa Kataisen hallitus vetelee viimeisiään, on jo aika asennoitua siihen, kuka tätä maata kohta johtaa. Kaikki indikaatiot viittaavat siihen, että keskusta r.p. nousee hallitukseen. En tervehdi tätä ilolla. Kansa pyllistää ensin keskustalle saadakseen sitten kumartaa heille uudemman kerran, kun keskusta itse on kiertänyt täyden ”kunnarin”.

Haluaisin maahan liberaalihallituksen, jossa olisi erilaisia hyviä voimia useasta eri puolueesta, mutta voisimme leikkiä ajatuksella, että maahan tulisi perinteisten hallituspartnerien (sinipuna, punamulta, porvari) sijasta tai lisäksi uudenlainen hallitustyyppi:
arvokonservatiivinen. Tällöin hallituksen muodostaisivat aikaisemmin toistensa kanssa ”silleen” olemattomat konservatiiviset voimat: keskusta, perussuomalaiset ja kristillisdemarit. RKP ja vihreät eivät tulisi tällä kertaa mukaan, koska ne eivät pärjää PS:n kanssa.

Muut jäisivät oppositioon vaikka vain kaunasta ja väsymyksestä. Vaikka laulan ”mieluimmin omia laulujani”, voin myös ”syödä muiden leipää”, tarkoittaen, että kaikenlaisten hallitusten alle voin sijoittua alamaiseksi, jos keskityn lähinnä omien asioideni hoitamiseen. Ja niin voisivat monet muutkin. Paitsi media.

Mitä 3 puolueen arvocon-hallitus sitten tekisi?

Oletettavasti he laittaisivat kodin, uskonnon ja isänmaan hengessä ainakin a) vanhusten, b) puolustusvoimien, c) sotaveteraanien, d) maaseudun ja e) heteroiden asiat kuntoon. Ovathan nämä ryhmät olleet aina arvokonservatiivien listoilla ja mielissä korkealla. Eikä siinä mitään. Se tuskin on minulta pois, jos jossain muualla voidaan paremmin tai jopa hyvin. Vanhuksille alkaisi tulla lämpimiä aterioita himaan, ja sairaanhoitajat pelaisivat heidän kanssaan Mustaa Pekkaa ja katsoisivat saksalaisia tv-sarjoja. Suomen armeija saisi puoli miljardia lisää rahaa, pari uutta varuskuntaa ja kapiaisille palkankorotukset. (Nuo rahat otettaisiin YLE:ltä, josta tehtäisiin DVD-videoita omista ohjelmistaan tehtaileva hikipaja.) Suomen farmari saisi luvan olla noudattamatta EU-direktiivejä, ja citysinkkunaisille annettaisiin ilmaiset e-pillerit, jos he menisivät maatiloille viihdyttämään peräkammarin poikia ja talon isäntää. Hetero Pride alkaisi kilpailla Gay Priden kanssa ja siinä marssimisesta tulisi neitseenä pysyvien, kumppania kuin paitaa vaihtavien viikonloppubilettäjien ja ensimmäisen vastaantulleen kanssa naimisiin menneiden kunnia-asia eli honoris causa.

Tätä kaikkea antaisi arvocon-hallitus.

Scared-of-Conservatives-610x400

Kuten sanottu, elän minä nytkin suhteellisen matalalla tasolla suorittavan hallituksen alaisuudessa, jota 70-l. poliitikot eivät olisi katsoneet hyvällä tai ollenkaan, joten saattaisin ihan hyvin kestää kipeämpääkin tai suorastaan tulehtunutta menoa, varsinkin jos se kipeä meno tapahtuisi horisonttini ulkopuolella, niin ettei minun tarvitsisi välittää siitä. Moraalilla ei ole asian kanssa paljon tekemistä, ja minun moraalini joustaa sen verran.

Ongelma olisi lähinnä siinä, että arvokonservatiiveilla on taipumus idealisoida asioita, jotka ovat ns. auringonlaskun asioita. Maaseutu on auringonlaskun alue. Siellä on kauniita sunsettejä, mutta taloudellisesti sinne ei juuri kannata muuttaa, ainakaan jos rahan on tarkoitus tulla ”maasta”. Puolustusvoimat on auringonlaskun ala. Sotien käyminen alkaa olla mahdotonta tai mahdottoman kallista. Sotia voitaisiin käydä tuloerojen kaventamiseen, sillä sodilla on taipumus syödä kapitalistien rauhan aikana kerääntyneet pääomat ja luoda jälleenrakennusbuumi, mutta kenelläkään ei oikein tunnu olevan halua tähän, ainakaan Euroopan Unionin sisällä. Vanhukset ovat
definitiivisesti auringonlaskun asia. He elävät elämän ehtoota, toisinaan letkut nenässä. Heterot ja niiden jatke ydinperheet alkavat myös olla auringonlaskun ala, sikäli että niiden ydinkomponentit, työ ja rakkaus, alkavat olla kortilla. Jos työsuhteista 20-45% päättyy irtisanomisiin tai määräaikaisuuteen ja avioliitoista 50% lopahtaa
rakkaudettomuuteen, lapsille ja perheelle on muodostunut varsin hutera pohja kasvaa täyteen mittaansa. Lisäksi maassa on jo 1.000.000 yhden ihmisen taloutta, joka on jo vetänyt kuivat johtopäätökset perheen perustamisen autuudesta: ”pitäkää tunkkinne”.

Perussuomalaisten, keskustan ja kristillisdemareiden arvocon-hallitus olisi siis lievissä vaikeuksissa omien prioriteettiensa pohjalta. Niitä pitäisi kiinnostaa enemmän muut kuin auringonlaskun alat, jotta ne saisivat maan nousuun, mutta se lienee liikaa vaadittu.

”Menneisyys on parempaa kuin tulevaisuus, vanha on parempaa kuin uusi ja turvallinen on jotakin tuttua.”Paljonko paikkoja tämä kolmen rekisteröidyn puolueen hallitus sitten saisi? Jos oletetaan, että ne saisivat yhtä paljon paikkoja kuin aiemmin lisättynä kymmenellä uudella, lopputulos olisi 90 edustajainpaikkaa Arkadianmäellä. Kyseessä olisi siis… vähemmistöhallitus. Mutta neljä vuotta menee kuin siivillä.

Ruotsalaisuuden niitto

Normaali

Viikko 33


Keskustelin tänään ystäväni kanssa siitä, miksi Ruotsi pärjää paremmin kuin Suomi globaalissa taloudessa. Asiaa oli sivunnut mm. Jörn Donner SK:een kirjoittamassaan, alun perin ruotsiksi tehdyssä esseessään. Miksi Ruotsi saa hilloa ja Suomi ei, jos elintasoerot maiden välillä ovat jo kaventuneet?

Yksi vastaus, joka aina nousee ylös, on menneisyys. Ruotsi pärjää, koska se ei ole sotinut 200 vuoteen. Ruotsi pärjää, koska se osasi toimia oikein II maailmansodan aikana. Ruotsissa pärjäämisellä on pidempi historia 1900-luvultakin kuin Suomella.

Näin varmasti on, mutta keksin itse muitakin aikaan sitomattomia syitä. Ruotsi pärjää
a) koska se osaa sanoa EI, Suomi ei. Ruotsi sanoi ei eurolle ja alkoi pärjäämään. Suomi sanoi kyllä.
b) koska siellä yritetään miettiä, miten yksilö hyötyisi siitä, miten jokin asia on järjestetty, siinä missä Suomessa mietitään, miten järjestelmä hyötyy siitä, miten jokin asia on järjestetty. Suomessa voittaa se ratkaisu, joka on steriilein, tehokkain ja virtaviivaisin. Ruotsissa suositaan enemmän sitä, mikä on inhimillisiä tarpeita tyydyttävää.
c) koska sektorit ovat siellä paremmin kiinni toisissaan. Alkutuotanto hyödyttää teollisuutta, joka hyödyttää palvelualoja, joka hyödyttää luovaa taloutta. Kiirunalainen rautamalmi valuu alas etelään käytettäväksi autotehtailla. Suomalaisen citivihreän ensimmäinen reaktio, kun hän kuulee sanan ”Talvivaara”, on, että se pitäisi sulkea heti, sillä se pilaa ympäristön ja saastuttaa maan. Sektorit eivät ole kiinni toisissaan. Ne eivät halua tietää, mitä muut puuhaavat. Niitä ei voisi paljon kiinnostaa.

Miten meistä voisi tulla enemmän ruotsalaisia? Arvojen opettelu voisi toimia, mutta niitä on vaikea omaksua yksinään yhtälössä, jossa kieli < kulttuuri < arvot. Jos suomalainen omaksuisi ruotsin kielen, ehkä hän voisi ajan myötä omaksua myös ruotsalaisia arvoja. Oma näkökantani siihen, miten ruotsin kielen oppisi paremmin, on paljon radikaalimpi kuin mitä nykyajassa ehdotellaan, sikäli että ruotsin kielen aloittamisen ikä on saatu hinattua
kuudesluokkalaisiin.
ruotsalaistaminenTämä on se ikä, missä mielestäni ruotsin kielen opettelua voisi jo hidastaa ja opetella sitä sen sijaan paljon aiemmin. Kieli pitää oppia silloin, kun sille ei ole resistanssia. ”Suprajohtava” kielen oppiminen tapahtuu ala-asteella. Yllä on kuva, josta päättelemällä näkee, milloin ja miten kieltä kannattaisi lukea. Mm. Helsingin yliopiston professori Janne Saarikivi on suurin piirtein tätä mieltä. Hän opinjoi kielistä aikoinaan näin.

Jos emme halua venäläisiksi ja ruotsalaisia emme ole, voimme silti opetella molempia kieliä ja tulla vähän fiksummiksi siinä sivussa.

10 tason pariutumisteoria

Normaali

Viikko 32


Jatkan jossakin määrin edellisen viikon ihmissuhdeteemaani. Tällä kertaa haluan kertoa niistä suhteista, joita ihmisillä on ennen avioliittoa. Kannatan avioliittoon menemistä, jos lapsia on tarkoitus hankkia, sillä lapset ovat paljon tiukempi juridinen side kuin mitä avioliitto on, ja siksi ne voi yhdistää. Mutta jos lapsia ei tule tai ole tai haluta, voidaan spekuloida suhteiden laadulla.

Olen laatinut listan erilaisista suhteista, joita ihmisillä voi olla ennen avioliittoa. Nämä suhteet ovat vapaamielisen, sotimattoman, opintotuetun, juopottelu- ja seksimyönteisen yhteiskunnan ponnistelujen hedelmä.

Seuraavassa esitän tämän listan, niin että edetään löyhimmistä suhteista tiukempiin suhteiden muotoihin. Kaikilla välitasoilla parit voivat lisätä uskottomuus- ja polyamorisuuslöylyjä suhteeseensa, mutta pääsääntönä voidaan sanoa, että uskollisuus lisääntyy, mitä ylemmäksi suhdepuussa kiivetään.

0. Huorissa/maksullisissa henkilöissä käyminen
____________________________________________________________________
1.   Vessaseksi seinässä olevan reiän kautta
2.   Vessaseksi ilman seinässä olevaa reikää
3.   Yhden yön suhde
4.   Fuckbuddyismi
5.   Fuckbuddhismi
6.   Lyhytaikainen seurustelu
7.   Pitkäaikainen seurustelu
8.   Avoliitto ilman lapsia
9.   Kihlauksen tehnyt avoliittopari
10. Avopari, jolla on lapsia

Listan yläpäässä suhteiden VAARAT ovat ylikorostuneita siinä missä alapäässä suhteiden VELVOLLISUUDET ovat ylikorostuneita. Ehkä osittain tästä syystä oma suosikkini tästä esiaviollisten suhteiden skaalasta on suhde nro 5 eli fuckbuddhismi.
Mitä on fuckbuddhismi?

Fuckbuddhismiin tutustuminen kannattaa aloittaa lukemalla http://www.urbandictionary.com’in määritelmä sanasta fuckbuddy. (Määritelmät ovat käyttäjien kirjoittamia, ja niitä on ainakin 17 tässä tapauksessa. Jokainen on tarpeellinen vaikka ehkä hieman tautologinen.) Kun nämä on lukenut, tietää missä mennään. Fuckbuddhismi on ’pano-ystävyyttä’, mutta siinä missä fuckbuddyismissä korostuu sana ’pano’, fuckbuddhismissa korostuu sana ’ystävyys’. Siinä jaetaan enemmän. Jälkimmäinen on enemmän zen. Jälkimmäisessä toinen nähdään ihmisenä, keskustelukumppanina, vippaajana ja vipattavana, työntekijänä, henkisyytensä vaalijana ja sukunsa jäsenenä. Hänen mitä tahansa toimintaansa voidaan tukea ja häneen pidetään säännöllistä yhteyttä. Sen sijaan hänen kanssaan ei juuri näyttäydytä julkisilla paikoilla ja ihmisten edessä, toisin kuin poika- ja tyttöystävien. Suomen kielessä korrekti sana tämän kaltaiselle rakkauden objektille tai affektion kohteelle voisi olla ”salarakas”. Kiitos Seiska tästä sanasta; olet tehnyt kielestä, käsitteistä ja rakkauselämistämme rikkaampaa unohtamatta angloamerikkalaisuuden vastustamispyrkimyksiä.

pre-marital sexKoska kaikki eritteiden vaihto on potentiaalisesti hyödyllistä, on vain kannatettavaa syöksyä suhteiden syövereihin tämän osviitan osoittamalla tavalla. Maailmassa on 7 miljardia ihmistä, eikä juuri sinun lastasi tarvita kokonaislukua suurentamaan. Mutta jos olet eri mieltä, nupin voi aina kääntää kaakkoon eli asentoon ”1+1” = ”11”.