Monthly Archives: syyskuu 2014

Serenadia natolle luona vanhan Venäjän

Normaali

Viikko 39


Tämä bloggaus päivittää aiempaa suhdettani maanpuolustukseen. Aiemmin vannoin pohjoismaisen puolustusliiton nimeen. Olen osin muuttanut suhtautumistani.

Tuntuu, että Suomi on irtaantunut Paasikiven-Kekkosen linjasta. Kaikki eivät enää tajua, mitä se on tai mitä sen pitäisi olla uusissa, muuttuneissa tilanteissa. Ulkopolitiikkaa ei hoideta enää suomalaisella ”oveluudella”, jossa itämaisesta gnosiksesta ja länsimaisesta libertinismista otetaan parhaat palat oman kansan hyväksi. Siten asioita hoidettiin 1956-1995. Suomalaiset poliitikot, priimukset etunenässä, ovat menneet siihen ansaan, että he yrittävät olla ”luokan paras oppilas”, joka toteuttaa omenaansa kiillottaen kaiken maailman tahojen kaiken maailman vaatimukset.

Ensimmäiseksi meidän pitäisi yrittää saada uudestaan hyvät suhteet Venäjään. Siihen riittää se, että puramme pakotteet, johon EU on pakottanut 600 miljoonaa omaa kansalaistaan. Voimme myydä kännyköitämme, sykemittareitamme ja voitamme Venäjälle, ja ketään ei kiinnosta. Voimme vetää vodkaa venäläisten poliitikoiden kanssa. EU ei ole uskottava ”pakottaja” minkään asian suhteen. EU on ollut hyväksyjä ja kiltti perustamisestaan lähtien. Sitten kun Ukrainan kriisi on toivottavasti ohi ja paketissa, tarjolla olisi kaksi vaihtoehtoa.

Suunnitelma A
Tässä maailman vaiheessa olisi lähinnä vain toivottavaa, että Suomi liittyisi NATOon. Olemme kaikin tavoin USA:sta riippuvaisia. Jos yhdysvaltalaisia ei olisi, elokuvateatterimme näyttäisivät huvittavia ja traagisia eurooppalaisia elokuvia, joita tekee myös oma Aki Kaurismäkemme. Jos yhdysvaltalaisia ei olisi, armeijamme ainoaa järkevää osaa, Hornet F-18 hävittäjiä, ei olisi. Muu kalustomme tulee 50-80-luvuilta. Suomen tulisi pistää NATO-hakemus sisään mitä pikimmin. Kaikki jahkaaminen on turhaa. Tilaisuus on nyt. NYT. Kaikesta huolimatta voin keksiä kolme syytä, miksi NATO-hakemus menisi perseelleen. Nämä ovat:
– kansanäänestyksessä + 50 % kansalaisista on NATO-vastaisia
– NATO ei hyväksy meitä jäsenekseen
– NATO on niin köyhtynyt kahden Persianlahdella käydyn sodan jälkeen, että sillä ei ole varaa aloittaa yhden valtion puolustussotaakaan.
Tälläkään ei toisaalta ole merkitystä, sillä pelkkä USA:n poissaolo pakasta ei poista muiden 20+ NATO-maan velvoitetta puolustaa yhtä hyökkäyksen kohteeksi joutunutta.

Jos mikään kolmesta kriteeristä ei päde, meidän tulisi mennä NATOon. Oheisesta kuvasta selviää, miksi. Venäjän länsirajalla olevista valtioista vain Suomi, Ukraina ja Valko-Venäjä eivät kuulu NATOon. Tämä on sitä ”talonpoikaisjärkeä”, vai onko?

550px-North_Atlantic_Treaty_Organization_(orthographic_projection).svg

Suunnitelma B
Jos NATOsta tulisi kaikesta huolimatta hylsy tai suutari, on muitakin vaihtoehtoja. Rajanaapurimme lännessä, Ruotsi, ei myöskään kuulu NATOon. Ruotsalaisia ketuttaa Venäjä rajaloukkauksien takia yhtä paljon kuin Suomeakin. Ruotsin rauhanajan valmius on alle 50,000 miestä, joista osa on palkkasotilaita ja osa kodinturvajoukkoja. Suomen vastaava on 5x suurempi, jos mukaan lasketaan kaikki asevelvolliset, joista olen itsekin yksi. Voisimme tehdä puolustusliiton Ruotsin kanssa, jos parempaakaan ei olisi tarjolla. Ruotsalaiset antaisivat meille ilmaiseksi tai alennuksella aseistusta, ja itse ottaisimme vastaan kovimman iskun Venäjän hyökkäyksestä. Samalla kaksi valtiota voisi duunata yhteistyötä kaikilla mahdollisilla teollisuuden aloilla; onhan sotateollisuus monesti ollut se katalysaattori, joka on kiihdyttänyt kehitystä oleellisilla kaupallisen teollisuuden aloilla. Internetin varhainen muoto oli Yhdysvaltain armeijan viestintäjärjestelmä.

Suomen poliitikot, tehkää jotakin muuta kuin lukekaa nuoruutenne kv-politiikan vanhentuneita oppikirjoja. Putin ei peräänny. Meidän täytyy. Parhaassa mahdollisessa maailmassa olisimme mukana NATOssa ja ulkona EUsta ja eurosta.

Mainokset

Alkovi

Normaali

Viikko 38


Jonkin tutkimuksen mukaan ALKO on suomen työtyytyväisin työpaikka (kaupan alalla). Työpaikkaan ALKOssa ollaan siis eniten tyytyväisiä, jos jotain kaupitellaan, ja siinä se menee monen ei-monopolistisen firman ohi. Lisätietoa saa tästä.

Tämä tuntuu aluksi hieman kummalliselta.

AlkonmyyjäTyö ALKOssa rinnastuu mielessäni suurin piirtein kirjastonhoitajan työhön, lähinnä palkkauksen takia. Kummassakin työssä, jos kyse ei ole työharjoittelusta tai tukityöllistämisestä, saanee noin saman suuruista palkkaa. Kirjastoon ALKOa lähentää myös tavaran laatu. Pullojen juojat juovat niitä samaan tapaan kuin kirjojen lukijat lukevat kirjoja. Mukaan lähtee kerralla 1-5 nidettä, ronskemmmilla ehkä 6-10 ja mestariahmateilla 10-20, mutta tällöin on usein kyse perheistä, joissa on pieniä lapsia ja isä vielä kuvioissa mukana. Pullon juomiseen tai kirjan lukemiseen menee joiltakin vain yksi päivä ja yksi yö, mutta useimmat muut selviävät ostoksestaan/lainauksestaan viikossa tai kuukaudessa. Kirjastonhoitajat ja ALKOn ”hoitajat” ovat varmasti mielestään oman alansa tietoteoreettisia tietopankkeja ja yhteysnoodeja, mutta totuus lienee kuitenkin se, että suuri osa työajasta kuluu silkkaan seisovilta jaloilta tapahtuvaan hyllyttämiseen ja tiskin takana istumiseen. Sekä kirjastoissa että ALKOissa palautus on usein ulkoistettu, edellisessä liukuhihnalle ja jälkimmäisessä Citymarketin kanssa yhteiselle liukuhihnalle. Töissä kulutetut tuntimäärät voivat olla saman suuntaisia (6 h kerrallaan?), ja aukioloajoistakin löytyy yhtenevä kello 8:lta menemme kiinni –deadline.
Tässä olivat työn puolet, jotka eivät suurta osaa väestöstä vetäisi töihin kyseisiin paikkoihin. Mitkä ovat sitten syyt mennä ALKOon töihin? Mieleen tulee kolme syytä:

  1. ALKOon tullaan pääsääntöisesti hyväntuulisena. Useimmat eivät pysty ostamaan viiniä huonovointisina tai -tuulisina, vaan huono vointi tai tuuli tulee vasta jälkeenpäin. Aika moni tulee ALKOon jo valmiiksi hieman maistissa, eli siis hyväntuulisena. Yleensä ALKOssa ei tuputeta apua, vaan kukin saa kuntonsa mukaan yrittää hakeutua ylähyllylle tai… hieman alemmaksi.
  2. ALKOssa ei pyydetä alennuksia eikä pelata niillä eikä aleta tinkaamaan hinnoista. Jos ALKOssa on jokin tuote poistumassa, yleensä siitä ei saa minkäänlaista alennusta, vaan se päinvastoin myydään ylihintaisena, ja se on ylipäätään syy sille, miksi tuote on poistumassa. ALKOssa ei tunneta 2-3 euron viinejä toisin kuin viinien tuottajamaissa, missä pahin ”kura” myydään siihen hintaan. Jos näin olisi, sosiaalisista ongelmista kasvaisi kestämättömiä.
  3. ALKOlla on yleensä kanta-asiakkaita, jotka tulevat paikalle säännöllisesti kaupungista riippumatta. Yhdet tulevat aina perjantaisin, oli 13. päivä tai ei, siinä missä toiset käyttävät improvisoituja aikoja ja spiikkejä ilmaantuessaan paikalle. Kanta-asiakkuuden kuitenkin huomaa käyttäjistä, heidän kasvoistaan ja ilmeistään, kun he iloisesti tervehtivät henkilökuntaa uuden päivän tai viikon valjettua; joskus kalpeina, joskus punakkoina.

Paljon puhuttu mutta ei kaikkien tuntema ”yhteisöllisyys” lienee siis se tekijä, mikä pitää ALKOn työntekijät tyytyväisinä. Se on jotain enemmän kuin suuri palkka tai bonukset tai työssä eteneminen tai muhkeat luontaisedut. Jos purkisimme ALKOn monopolin suomalaisten juottamisessa tuiteriin (ravintoloissa ja baareissa ei siihen juuri enää pysty), tilalle tulisi todennäköisesti erilainen työyhteisöllisyys, joka alkaisi muistuttaa enemmän muita kilpaillun kaupan alan työpaikkoja. Jos kaupungista häviää kirjasto tai ALKO tai kirjasto ja ALKO, muuttoliike etelään varmastikin alkaa kasvamaan. Mitä etelämmäksi tullaan, sitä enemmän kirjastoja ja ALKOja.
Ja nyt, bottoms up. Pohjanmaan kautta. Den som inte helan tar, han ej heller halvan får.   

Pariutumattomat

Normaali

Viikko 37


HS:ssa oli vastikään joltisestikin huomiota saanut juttu siitä, miten suomalaiset naiset pariutuvat innokkaasti ulkomaalaisten miesten kanssa ja sitä ennen myös mielellään jakavat näille ”maistiaisia”, ”kaupantekijäisiä” ja ”ilmaisia näytteitä”, jos tiedätte mitä tarkoitan¹. Kuvitelkaa se naispuolinen suosikkikosmetologinne isossa tavaratalossa tai omassa byroossaan, joka työntää käsiinne ilmaisia pikku pakkauksia, mutta toiseen potenssiin.

Ainakin Hesarin Annamari Sipilä kolumnoi & tviittasi jutun perusteella ja kehui ”sitä ja sitä naista, joka oli antanut sille ja sille aussille”. Asiasta voi olla monta mieltä, ja sukupuolesta riippuen voi olla antaja tai saaja ja enemmän tai vähemmän ulkomaille kallellaan (kuten Sipiläkin on).

Suunnat, joista miehiä/naisia haetaan näyttäisivät muotoutuvat kolmen tekijän toimesta:
a) työhön ja opiskeluun perustuvan matkustamisen, b) massa- ja rantaturismin ja c) pakolaisuuden.
Ensin pitää lähteä, että voi löytää lost & found –periaatteella. Syy lähtemiselle voi olla toisarvoinen; syyn ei tarvitse olla tärkeä.

Joskus tulee mieleen, että jokin korkeampi voima ei ole tarkoittanut meitä ihmisiä pariutumaan intrarasiaalis-heteroseksuaalisesti. Korkeampi voima on sijoittanut keskenään yhteensopivat tai ainakin samalla mentaliteetilla varustetut ihmiset eri mantereille, eri sukupuoliin ja eripigmenttisten nahkojen sisään, minkä jälkeen HE saavuttavat onnen, jotka lähtevät merta edemmäksi kalaan ja löytävät etsimänsä.

Love-Nego-3Ensimmäinen ryhmä, joka näyttäisi tulevan hyvin toimeen keskenään ja toimivan luontaisesti salarakkauden kulisseissa, on mustat miehet ja valkoiset naiset. Valkoisia naisia viehättää mustissa miehissä fyysisyys, halu käydä hassuttelevia, hempeitä ja kuuntelevia keskusteluja naisen kanssa ja iso… melanoomattomuus. Mustia miehiä viehättää valkoisissa naisissa… no joo.

Toinen ryhmä, joka näyttäisi tulevan hyvin toimeen keskenään ja toimivan luontaisesti salarakkauden kulisseissa, on valkoiset miehet ja aasialaiset naiset. Valkoisia miehiä viehättää aasialaisissa naisissa luontainen taipumus vetäytyä takavasemmalle (muuten kuin poliittisesti), kohtalaisen hyvät ja luonnollisen terveellisiä raaka-aineita suosivat ruoanlaittotaidot ja tiukka… peräänantamattomuus. Aasialaisia naisia viehättää valkoisissa miehissä… no joo.

Oletan, että on kolmas ryhmä, joka on salaisessa kompuksessa keskenään, ja se on: aasialaiset miehet ja mustat naiset. En ole vain tehnyt kovin paljon havaintoja heidän keskeisistä säädöistään ja säpinöistään. En edes tiedä, miltä tällaisen parin jälkeläiset näyttäisivät, kun taas kahden ensimmäisen ryhmän puoliveriset jälkeläiset ovat varsin tuttu näky turuilla ja toreilla ja melkein täysin integroitunut osa mitä tahansa läntistä yhteiskuntaa.

Kun valkoinen nainen menee yhteen mustan miehen kanssa ja tuottaa jälkeläisen, häntä pidetään vähän epäilyttävänä. Kun valkoinen mies menee yhteen aasialaisen naisen kanssa ja tuottaa jälkeläisen, häntä pidetään vielä epäilyttävämpänä. Kuitenkin molemmat tekevät yhtäläisen ison duunin laajentaakseen kotimaista haurasta, ohutta ja vinoa geenipoolia. Kummatkin käyttävät sitä kulttuuri- ja talouseroa, joka on suhteessa hakumaahan nähden. Kumman tahansa jälkeläisessä on ainakin teoriassa paljon elonvimmaa. Joten antakaamme respektiä näille ihmisille ja heidän jälkikasvulleen mieluummin kuin sille pariskunnalle, joka on samasta kylästä ja ei ole koskaan seukannut kenenkään muun kuin itsensä kanssa.
_______________________________________________
¹ HS (Sorjanen, Tuija): ”Ulkomaisilla miehillä riittää vientiä”, 8.8.14.

Kertomuksia välskäreistä

Normaali

Viikko 36


Lääkäreitä ei juuri kaipaile, jos on terveenä pysynyt. Mielestäni nykyajan lääkäreissä on fundamentaalinen vika, mitä tulee heidän perustehtäväänsä kansan terveyden vaalijana.

Tärkein asia, mikä heissä on vikana, on se, että he eivät enää KOSKE potilasta. Entisaikoina lääkärit olivat tilanteissa läsnä. He kokeilivat käsillään, joka on yksi heidän tärkeimmistä instrumenteistaan, potilaan niitä ruumiinosia, joissa saattoi olla vikaa. He ottivat aikansa. Lääkäri tunnusteli niin kauan, että hän sai varmistuksen epäluulolleen tai tiedolleen, tai sitten hän nosti kädet pystyyn (ei tahallinen sanaleikki). Lääkäriä kiinnosti potilaan terveys ja sen kohdilleen saattaminen. Hän koki epäonnistuneensa, jos potilaasta ei löytynyt vikaa tai jos häntä ei saatu parantumaan.

I like a lot of witnesses around.

En halua väheksyä lääkäreiden hoitotoimenpiteitä ja heidän kenties määräämiään lääkkeitä enkä heidän kokonaisvisioitaan siitä, mikä kulloinkin mätti. Oleellista oli kuitenkin, että kun näihin kolmeen asiaan yhdistyi lääkärin KOSKETUS, potilaassa todennäköisesti tapahtui se placebo-efekti, että hän alkoi itsekin haluta parantumista ja hänen kehonsa läpi kulki viesti, että nyt parantuminen voisi olla mahdollista. Kosketuksessa voi olla jotakin uskonnollisen tyyppistä. Erotukseksi papin, profeetan tai parantajan kosketuksesta lääkärin kosketukseen yhdistyy kuitenkin kreikkalais-roomalais-anglo-saksisen koululääketieteen paras perinne. Lääkäriä on varustettu TIEDOLLA siitä, mikä ihmisiä parantaa, mutta parantumiseen tarvitaan vielä TUNNE.

Mielestäni tunne nykyään puuttuu. Peruslääkäri on peruslisuri, joka istuu hajamielisenä deskinsä takana. Potilas ei kiinnosta häntä. Häntä kiinnostaa administraatio, palkka ja oma vapaa-aika. Potilas on kaiken tuon sivutuote, statisti ja kollateraalinen paha. Potilas on vaarallinen, epäilyttävä, mielenterveydeltään kyseenalainen ja sen lisäksi sairas. Muuten hän ei vastaanotolla olisi. Potilaasta pääsee helpoimmin eroon katsomalla itseä fiksumpien ja kylmempien koostamista lääkemanuaaleista, mikä tilastollisesti yleensä auttaa häntä koskevaan vaivaan tai sairauteen. Sen jälkeen tuota lääkettä määrätään. Kun resepti on kirjoitettu, käynti on ”valmis”. Jos potilas ei parannu, hän voi tulla uudelle käynnille.

Lääketiede on ajettu umpikujaan pitkällisen kujanjuoksun jälkeen. Lääkäriksi ei enää pitkään aikaan olla hakeuduttu altruismin, benevolenssin, filantropian, kutsumuksen tai tieteellisen pätevyyden perusteella. Tärkein syy hakeutua lääkäriksi on se, että oma iskäkin tai äiskäkin oli aikoinaan lääkäri ja on nyt rahakkaasti eläkkeellä tai se, että alati epävarmemmaksi käyvässä maailmassa lääketiede on yhä se ala, joka vaikuttaisi olevan laman ja pommin kestävä. Mitä surkeammat ajat, sitä todennäköisemmin vastaanotoilla lappaa porukkaa. Potilaan (eli asiakkaan) paranemisesta ei pidä olla huolissaan. Huoli kannattaa ulkoistaa potilaalle. Hän tietää, milloin vastaanotolla ramppaaminen pitää lopettaa. Siihen asti häntä voi laskuttaa.

GPProf. Esko Valtaojaa (avaruustähtitiede) siteerattiin vasta näin: ”Jos vakaviin sairauksiin tarjotaan vastaukseksi hömppäruokavalioita (koululääketieteen sijasta), ollaan jo lähellä rikollista toimintaa.”¹ Eikö Esko olekin puoliksi oikeassa? Jos sairaus on jo puhjennut, ja kyse on SAIRAANHOIDOSTA, ruokavaliot tuskin enää auttavat. On pakko antautua haluttomien tai kyvyttömien lekurien analysoitavaksi. Mutta siinä vaiheessa, kun mitään tauteja ei vielä ole, eli kysymys on TERVEYDENHUOLLOSTA, ruokavaliot voivat olla juuri se tekijä, mikä pitää sairaudet loitolla. Ruokavaliolla tarkoitetaan tässä mitä tahansa paleodieetin, superfoodien ja välimerellisen tai japanilaisen cuisinen väliltä. Se on kuitenkin jotakin muuta kuin prosessoitujen ulkomaisten tai kotimaisten elintarvikkeiden syömistä. Kun tähän päälle tuodaan liikunta muodossa tai toisessa, voidaan puhua terveydenhuollosta, joka pitää ”lääkärin loitolla”.

Terveet, vaihtelevat elintavat pitävät lääkärin loitolla.
_____________________________________
¹ Ilta-Sanomat 1.9.2014, sitaatti-sivu
tai
Seura xx/2014, s. yy.