Monthly Archives: marraskuu 2014

Aina vain tenniskentällä

Normaali

Viikko 48


Yksi ensimmäisiä asioita, jotka tein aloittaessani oli lukea aiheesta pari esittely-, varoittelu- ja totuttelu-vihkoa, jotka löytyivät netistä. Luettuani ne olin ensisijaisesti sisäistänyt erilaisia VIRHEITÄ, joita debatissa voi tehdä. Koska ne oli esitelty loogisesti  ja johdonmukaisesti, olin kuitenkin mukana ja yritin sisäistää sitä, mitä tarjottiin. Koska virheitä oli hulvaton lista, päätin tehdä niistä taulukon ja kerätä ne kaikki yhteen paikkaan. Arvelin, että tämä olisi kuuma peruna, josta olisi hyötyä myöhemmin. Löysin niitä yhteensä noin 30 kappaletta, joten kyseessä ei ollut mikään pieni määrä. Seuraavassa on listaus, jonka tein. Taulukossa on ensin virhe englanniksi, sitten ”suomeksi” ja lopulta jonkinlainen kuvaus virheen laadusta. Tuskin tämä käy kylmiltään näinkään selväksi. Olkaa hyvä.

Virheet

Mitä tästä jää käteen? Onko tästä listauksesta mitään iloa? Lyhyt vastaus on, että Ei.
Vaikka ihmiset tekevät jatkuvasti kaikkea mahdollista väärää, tilanne on hieman sama kuin yhteiskunnassa noin ylipäätänsä. Koska kaiken väärin tekemisen määrä on niin hulvaton ja tasoton, siihen ei kiinnitetä huomiota, tai ainakin hyvällä supliikilla tai hyvillä suhteilla tai hyvällä pärställä saa passin. Siksipä tämä ensimmäinen juttu, minkä tein ja mihin kiinnitin huomiota, on ollut toistaiseksi merkityksetön. En juuri palaa siihen, eikä sille vaikuttaisi olevan kysyntää. Mutta jostakin täytyi aloittaa, niin kuin sanonta kuuluu.

Toinen näkökanta on se, että ehkä ei kannata keskittyä KIELTEISEEN. Debatit käydään keskittymällä MYÖNTEISEEN.
Tästä taulukosta voisi saada sen ilon, että sen avulla voisi tuomaroida väittelyn.
Tähän tapaan:
▬ Väittely tuomaroitaisiin siten, että sen sijaan, että pisteitä saataisiin hyvistä jutuista, miinuspisteitä saataisiin virheistä.
▬ Lopulta debatin voittaisi se, jolla olisi miinuspisteitä vähiten; ei se, jolla olisi pluspisteitä eniten.
Arvelen, että tämä on kuitenkin vähän kannatusta saava tapa tuomaroida. Ei ole kivaa keskittyä negatiiviseen.

Virheiden merkitys on siinä, että ne jäävät elämään referensseinä. Niistä voidaan puhua, jos niitä havaitaan. Mutta ne eivät sinänsä ratkaise mitään, eikä niiden pidäkään. Ne ovat kuin muuttolintuja, jotka muuttavat etelään, ja niitä voi bongata. Mutta lopulta ne häviävät näköpiiristä.

Mainokset

Perusteetonta vai perusteellista?

Normaali

Viikko 47


Peruskäsitteistä puhuttaessa väittelyssä ei voida sivuuttaa kahta oleellista käsitettä. Nämä ovat oikeastaan niitä, jotka jakavat ihmiset fundamentaalisesti emotionaalisiin ja rationaalisiin ihmisiin. Niiden voi katsoa ratkaisevan väittelyn kulun ja menestyksen siinä, mutta ongelmana on osittain erilaiset näkemykset siitä, mikä täyttää oheisten käsitteiden kriteerit. Tietynlainen konsensus on olemassa, mutta tuo konsensus ei ole aukoton. Lisäksi väsymys, ylistimulaatio, nälkä tai sosiaaliset suhteet voivat sumentaa näköä, ilman että niiden roolia voisi varsinaisesti havaita tai tunnistaa tai tunnustaa.

Ensinnä on puhuttava korrelaatiosta ja kausaatiosta. Korrelaatio on sitä, että kaksi asiaa esiintyvät rinnakkain, päällekkäin tai samanaikaisesti, mutta niiden välillä ei ole syy – seuraus-suhdetta. Kausaatio on sitä, että kaksi asiaa esiintyvät peräkkäin ja niillä on syy – seuraus-suhde. Näistä on olemassa myös lentävä lause, jota hoetaan varsinkin väittelypiireissä ja joka kuuluu: ”Korrelaatio ei ole kausaatiota”.
Sillä on tarkoitus sanoa, että se, mitä toinen on juuri sanonut, on irrelevanttia mutta sinänsä urhea yritys kääntää tilanne päälaelleen. Fiktiivisistä hahmoista varsinkin Hercule Poirot ja Miss Marple näyttäisivät olevan mestareita erittelemään, tulkitsemaan ja tuomitsemaan korrelaation ja kausaation eroja, varsinkin kun se jokin liittyy toisten ihmisten murhaamisen ympärillä pyörivään tunnekuohuun, syyttelyyn ja selvittelyyn. Agatha Christie rakensi tavallaan uransa tämän käsiteparin eron varaan.

Toiseksi on puhuttava assertion ja argumentin käsiteparista. Nämä voidaan johtaa edellisestä. Molemmat tarkoittavat väitettä tai väitelause(ke)tta, silloin kun ei puhuta matematiikasta vaan verbaalisesta ilmailusta. Jos X:n ja Y:n välillä on korrelatiivinen suhde, väite on assertio. Jos X:n ja Y:n välillä on kausaalinen suhde, väite on argumentti.

Assertiot ovat väittelemisen kannalta täysin tarpeettomia, mutta siitä huolimatta suurin osa väittelyajasta käytetään niiden esittämiseen. Syynä on se, että väittelijät eivät pysty parempaan. Joskus tuomaritkaan eivät pysty parempaan. Argumentit ovat väittelemisen kannalta tarpeellisia, mutta niitä on vaikeampi keksiä. Lisäongelma tulee siitä, että argumentin esittää kovin nopeasti, vaikka puheessa pitäisi olla muutakin sisältöä. Töksäyttävä(n) argumentin esittäjä kuulostaa suhteellisen tönköltä. Vaikka olisi kuinka argumentoiva hyvänsä, argumentti on (VARSINKIN VASTAPUOLELLE) kuin etikkaa, joka on hyvä tarjoilla hunajan kera. Hunaja muodostuu assertioiden ja muiden interlokutioiden kullanvärisistä säkeistä.

Argumentin löytäminen on kuitenkin kuin kaivuutyötä kaivoksessa. Monesti pitää tehdä ensin jotain väärin tai turhaan tai umpimähkään, että sitten tekee jotain oikein. Argumentin voi löytää sattumalta. Mistä tietää, että on löytänyt argumentin? Siitä, että silmiin syttyy sen tyyppinen erikoinen kiilto, jonka vain toinen kullankaivaja tai mainari voi tunnistaa.

Alaston puhe ja paraabeli

Normaali

Viikko 46


Tuomaroinnit on nyt tuomaroitu, ja on aika siirtyä eteenpäin. Mennään siis kronologisessa järjestyksessä taaksepäin ja otetaan tähtäimeen itse toiminta eli puheen pitäminen. Miten siinä voisi tulla paremmaksi ja mitä apuvälineitä saa käyttää, sikäli kuin on annettu kauhalla eikä pelkästään lusikalla?

Kaikki puheet ovat polaarisia: niissä hahmotellaan kaksi NAPAA ja puhutaan ihmisiä ympäri, ilman että hahmotettaisiin keskitilaa, päiväntasaajaa ja kääntöpiirejä tai harmaata aluetta mustan ja valkoisen navan välimaastossa. Tästä on haittaa mutta myös hyötyä. Polaarisen tilanteen voi pelkistää paraabeliksi tai parabolaksi eli kaareksi. Kaaren nouseva osa symboloi yhtä puolta ja kaaren laskeva osa toista puolta.

Voidaan myös ajatella, että tässä ollaan kyläläisiä laaksossa tai vuonossa: yhdeltä puolelta huudellaan herjoja ja räävitöntä kieltä toiselle puolelle,  jolla on muka jotenkin toisenlaiset elinolosuhteet, vaikka junantuomalle silmälle kummatkin elävät varsin samanlaista elämää. Väittely on siis laakson tai vuonon asukkaiden välinen ristiriita. Yhdet elävät yhdellä rinteellä ja toiset elävät toisella rinteellä, ja mielialat ja -piteet ovat sen mukaiset.

Väittelyä pitää tässä skeemassa tai teoretisoinnissa ajatella hallituksen tai proposition kannalta: se aloittaa jonkin uuden kuvion, jota oppositio vastustaa uutena kuviona tai se aloittaa uuden käänteen jossakin vanhassa kuviossa, jossa oppositio ajattelee status quon olevan niin hyvä kuin vallitseva tila olla voi. Toisin sanoen oheinen kuvio pitää kääntää niin päin, että paraabeli on
a) ylöspäin, jos aloitetaan jokin täysin uusi paradigma hallituksen taholta
b) alaspäin, jos aloitetaan jokin uusi käänne vanhassa paradigmassa hallituksen taholta.

Sen jälkeen kuviota aletaan täyttämään. Riippumatta siitä, onko oppositiossa vai propositiossa, kuvioon kirjoitetaan minuutti minuutilta oma kontribuutio, niin että puheen teho on suurimmillaan 4. minuutin kohdalla tai siinä on eniten sisältöä siinä kohdassa. Alussa ja lopussa voidaan himmailla hieman. Tilaa on naftisti, mutta tässä on se hienous, että koska aikaakin on vain yksi minuutti per yksi sektori, siihen tulee ladattua vain se kaikista oleellisin sisältö.

x²Olen kehittänyt tällaisen valmistelevan kuvan puheen muodostusta varten, sillä mielestäni mind map ei oikeastaan kelpaa puheen rungoksi. Sen tekeminen vie aikaa, mutta se ei anna mitään konkreettista apuvälinettä puheen pitämiseen. Siksi on parempi ladata omat paukut suoraan mind mapin sukulaissieluun eli oheistettuun kaarikaavioon. Jos kaaviosta haluaa saada enemmän irti, siihen voi vetää ylimääräisen viivan minuuttien alle kehän sisään ja kirjoittaa aukeaviin excel-ruutuihin otsake sille sisällölle, mitä alapuolella olevissa sektoreissa on. Nämä otsakkeet ovat erittäin hyviä aloituksia: ensimmäisen suojatun minuutin aikana ne voi luetella sopivassa järjestyksessä ikään kuin puheen ingressinä tai sisällysluettelona.

Se, miltä lopputulos voisi näyttää, selviää seuraavasta kuvasta. Siihen on ladattu yhden puheen yksi sisältö. 6. minuutti on jätetty tyhjäksi mahdollisia mutta yleensä kyllä tulevia kysymyksiä varten. Kysyminen ja vastaaminen vie helposti sen minuutin. Monesti enemmänkin.

x² - protests 061213 - pro Normaali puhuja pystyy näinkin lyhyestä materiaalista vetämään puheensa. Kyse on siitä, että improvisointi on aina sallittua ja että ylös kirjoitettu materiaali on ikään kuin ”tiivistettä”, johon vettä lisäämällä saa ”mehua”, jota sitten tarjoillaan kuulijoille suoraan kannusta.

Tyhjää kuvaa saa kopioida tai printata tarpeen mukaan. Sydämen kyllyydestä.

Judgment Day part V

Normaali

Viikko 45


Voidaan kysyä, mikä olisi edellä esitetyistä tavoista paras tuomaroida väittelyä.

Analyysi

Menetelmän valinta perustuu sen sisäistettävyyteen, helppouteen ja toisaalta tarkkuuteen ja ”oikean” tuloksen tuottamiseen, sikäli kuin oikeutta yleensäkään jaetaan näissä ympyröissä.

Tarjolla on siis kolme tapaa:

a) taulukointi-tapa
b) tekstuaalinen tapa
c) tikkataulu-tapa

Menetelmän valinnassa voi olla myös liikkeellä vaistolla tai tunteella. Jos jokin systeemi tuntuu paremmalta kuin toinen, se voi myös toimia käytännössä paremmin. KISS-kriteeri (eli Keep It Simple, Stupid!) on myös toisinaan hyvä tapa erotella jyviä akanoista. Definitiivisen vastauksen toisi vain seuraava toimintatapa: Kolme tuomaria laitettaisiin tuomaroimaan yhtä väittelyä, mutta kaikki käyttäisivät eri metodeja omien päätelmiensä tueksi. Lopulta katsottaisiin, mitä haaviin jäisi.

Taulukointi-tapa-SWOT:

S: perustuu loogiseen ideaan olematta liian matemaattinen
W: on vaikea sisäistää ja soveltaa käytännössä
O: väittelyt, joissa on selkeä arvopohja tai muutostavoite
T: väittelyt, joissa ei ole selkeää arvopohjaa tai muutostavoitetta

Tekstuaalinen tapa -SWOT:

S: perustuu subjektiivisuuteen; siihen, että kaikilla on mielipiteitä kaikista asioista ja että ne on suhteellisen nopea noutaa
W: rajoittaa väittelyn rajat tuomarin oman mielikuvituksen, arvojen ja mediaseuraavuuden mittoihin päästämättä ilmaa ulkopuolelta
O: väittelyt, joihin on äärimmäisen lyhyt varoitus- ja valmentautumisaika
T: väittelyt, joissa on vaativia, vanhoja tai taitavia väittelijöitä

Tikkataulu-tapa-SWOT:

S: perustuu mahdollisuuteen pelata kaksilla hyvillä korteilla; lopputuloksen voi visualisoida aktuaalisella tikkataululla ja tikoilla
W: nelikenttien ja peruspisteiden voidaan katsoa voivan perustuvan moniin mielivaltaisiin kriteereihin
O: värikkäät, sosiaaliset ja moniulotteiset väittelyt ja väittelijät
T: väittelijät, joissa osanottajat ovat niin nuoria tai tuoreita, että he haluaisivat ensisijaisesti rohkaisua ja retorisia vinkkejä

tikkataulukolmioDiskussio

En usko, että on tarpeen ainakaan omalta puoleltani kehitellä uusia tai muita tapoja tuomaroida. Tämä johtuu monista asioista.

  • Esitetyt tavat eivät ole huonoja, vaikka osa voi olla vähän vaikeaa.
  • On epätodennäköistä, että keksisin parempia tapoja, koska nämä vaihtelevat yksinkertaisesta monimutkaiseen.
  • En ole myöskään kiinnostunut jatkuvana tai pitkäaikaisena tuomarina toimimisesta.

Tuomarina toimimisesta jää aina vähän limaisempi sivumaku kuin itse tilanteesta. Sen jälkeen kaikki katselevat suurin, ymmyrkäisin silmin omaan suuntaan ja suuntaavat muutaman ylimääräisen vihaisen katseen. Kritiikin sietokyky on suhteellisen alhainen. Jos ihmiset, joille on koko lapsuus toisteltu, miten ihmeellisiä, älykkäitä ja PR:ltään mahtavia olentoja he ovat, saavat dumauksen osakseen, heidän koko omakuvansa voi särkyä ja korvautua toisella epäjulmuudenkuvalla.

Mutta tuomaria aina tarvitaan maailmassa, joka jahkaa omaa päätöstään, samoin kuin hoitajaakin. Myöskin tiimituomaroinnin mahdollisuus on usein järkevä tapa korvata yhden ihmisen mielipide usean ihmisen mielipiteistä.

Olen myös kiinnostunut muiden ihmisten näkemyksistä tuomaroinnin eri ulottuvuuksista, säännöistä, metaforista, vertauskuvista ja käytännön toteutuksista. Periaatteessa hyvä tuomarointi voi olla kokonainen kokonaisvaltainen teoria eikä pelkästään vain pitkä ja tylsä litania attribuutteja, mittaustuloksia ja kriteereitä.