Monthly Archives: joulukuu 2014

Joululahja: miten tehdä koteloituneita puheita

Normaali

Viikko 52


On mahdollista harrastaa väittelyä myös soolona. Yksin. Alone. Ensam. Solamente. Tällöin toisten ihmisten arvokas huomio, palaute ja vuorovaikutus jää saamatta, mutta toiminnassa on kuitenkin olemassa sen älyllinen puoli, sen älyllinen osamäärä. Tätä harjoittelua voi pitää sekundäärisenä, sillä se ei voita aitoa tilannetta, mutta sillä on oma harjoituksellinen arvonsa. Kun osaa perustella ajatuksensa itselleen, oppii perustelemaan niitä myös muille.

Olen tehnyt oheisen kuvan osoittamaan, miten tämä käy käytännössä.

debate-3-step-solitaire

Kuvassa on kaksi paperia ja kaksi noppaa. Kuvan informaatio suomeksi on suurin piirtein seuraava:

  1. Kirjoita paperiin yksi arkillinen ajatuksia jonkin todellisen mielipiteen pohjalta, joka sinulla on. Perustele, jaottele, johda ▬ älä aliarvioi kuulijaasi äläkä saarnaa, mesoa tai paasaa ikään kuin kuulijasi olisi samanmielinen hännystelijä.
  2. Arvo itsellesi toimijarooli erilaisilla tavoilla, joita voit kuvitella siihen käytettävän.
  3. Kun tiedät, kummalla puolella olet (propositio/oppositio), yritä keksiä se otsikko, jonka alaisuudessa tämä kyseinen puhe esitettäisiin sille varatussa roolissa. Jos olet keulilla, puhut yleisemmin ja mahtipontisemmin; jos olet perää pitämässä, puhut varautuneemmin ja synteettisemmin. Voisi olla viisainta jättää ryhmänjohtajan eli whipin puheenvuorot kokonaan pois roolituksesta, mutta tämä ei ole ehdoton kanta.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Voit tehdä puheita itsellesi, mutta et voi koskaan tietää, miten ne toimisivat aidossa tilanteessa. Et voi tietää, mitä tapahtuu ennen sinua ja miten se jokin vaikuttaisi sinun esiintymiseesi. Siinä mielessä tämä ei ole vedenpitävää toimintaa. Opit kuitenkin paljon

  • ajankäytöstä
  • argumentaatiosta ja
  • aihioiden luomisesta.

Opit myös paljon aloitteiden luomisesta, joka yleensä lankeaa seuran puheenjohtajalle. Kuten tunnettua, niitä voi taikoa hatusta tuosta vaan, mutta niiden täytyy myös täyttää tietyt kriteerit. Siksipä tämä onkin hyvää aivojumppaa ja medialukutaidon ja pelisilmän yhteiskoordinaatiota.


Miten tämä blogi jatkuu tulevaisuudessa on se, että jatkossa tulee yksi puhe per viikko virtuaaliharjoitteluna. Esittelen yhden puheen tietyn aloitteen jatkeena tietyssä roolissa ja sen jälkeen analysoin tai kommentoin sitä ja annan sille minuutteja tai tähtiä. Myös muiden kommentit ovat tervetulleita. Kieli vaihtuu englanniksi ja suomeksi aiemmin vallalla olleen pelkän suomen kielen sijasta. Mutta tämä oli odotettavaa ja vain ajan kysymys.

Vuonna 2015 tulette kuulemaan monta puhetta aiheista, jotka kiinnostavat teitä, vaikkette ole niistä koskaan kuulleetkaan.

Mainokset

Päärynävartalo vai jokin toisenlainen torso?

Normaali

Viikko 51


Puhe on paperilla jotakin ja käytännössä jotakin muuta. Ensimmäisistä merkinnöistä voi kuitenkin jo nähdä, tuleeko tästä ponnistelujen kautta lasta vai ***kaa. Puheen voi suunnitella jo alun perin jonkinlaiseksi, ja viime kädessä se on sitä tai ei ole.

Debatti-THL-muodotOheisessa kuvassa on hahmotelma puheen painotuksista. Puhe on voi kuvan mukaan olla etupainotteinen, takapainotteinen, etu- ja takapainotteinen tai keskipainotteinen. Tämä tarkoittaa puheen sisällön painavuutta ajallisesti mitattuna. ”Painava” aines voi tulla alussa, lopussa, keskellä tai alussa ja lopussa. Mitä sitten on ”painava” aines? ”Painavan” aineksen voi määritellä subjektiivisesti tai objektiivisesti. Se on sitä, mitä puhuja itse pitää parhaimpana antinaan tai toisaalta sitä, mikä täyttää enemmänkin argumenttien kuin assertioiden (kts. aiempi jaottelu) mitat.

Puheen painavan aineksen ulostuloon vaikuttaa suhteellisen paljon esitetyt kysymykset. Jos kysyjät innostuvat kyselemään juuri sillä hetkellä, kun puhuja on esittämässä omaa parastaan, tuo paras venyy väistämättä myöhempään ajankohtaan. Jos kysymykset järkyttävät puhujaa perustuksia myöten, voi olla jopa mahdollista, että paras aines jää kokonaan esittämättä ajanpuutteen ja konseptien sekoittumisen takia. Kuulijat eivät tästä tiedä, vaan asia jää pimentoon. Näemme vain lopputulokset, emme niitä edeltänyttä prosessia. Tämä pätee urheiluun, kulttuuriin, politiikkaan ja moneen muuhun asiaan.

Itselläni ei ole mitään preferenssiä mainittujen painotusrakenteiden suhteen. Enemmän kuin preskriptiivisinä ohjeina puheen rakentamiselle annetussa roolissa pidän niitä deskriptiivisinä kuvauksina puheen realisaatiosta kontekstissaan ongelmineen ja onnistumisineen.

Kyse on pitkälti sen asian ratkaisemisesta, missä vaiheessa esitetty asia jää ihmisille parhaiten mieleen. Joskus ensin sanottu on tehokkainta, joskus viimeiseksi ja joskus kesken kaiken sanottu. Toisinaan tarvitaan 1 kertaus, jotta asia jäisi mieleen. Nämä vastaavat mainittuja puherakenteita. Voidaankin lähteä siitä, että teema tai asia ratkaisee. Reema eli uusi, kumouksellinen tai ratkaiseva aines pitää esittää silloin, kun kuulija haluaa sen kuulla.

Aina vain tenniskentällä II

Normaali

Viikko 50


Unelmien väittelyjoukkuessa jokainen tietäisi mitä tehdä. Koska väittely on ”urheilulaji”, olen ottanut oikeudekseni vertailla sitä silloin tällöin muihin, fyysisiin urheilulajeihin. Tässä tapauksessa otan vertailukohdakseni tenniksen. Tenniksessä minua kiinnostaa se, miten siinä käytetään 4:ää erilaista lyöntitapaa. Nämä rinnastuvat väittelyn 4 erilaiseen joukkuesuoritukseen: ALOITTAJAAN, VARAMIEHEEN, EDUSTAJAAN JA SUMMAAJAAN. En väitä, että näiden välillä olisi korrelaatio, mutta näkökulma voi osoittautua hedelmälliseksi.

Tenniksen lyöntitavat ovat syöttö, kämmenlyönti, rystylyönti ja lentolyönti (joka voi tapahtua rysty- tai kämmenpuolelta, mutta aina ilman pomppua).  Tietyllä tavalla nämä vastaavat väittelyjoukkueen tyyliä yhdestä jäsenestä toiseen.

Nelintennis

Aloittaja on luonnollisesti syöttäjä, syöttötyylin mestari. Hän lyö napakasti, tiukasti ja kovaa pallon vastapuolelle. Parhaimmillaan hänen lyöntinsä on niin murhaava(n kova), ETTÄ  sitä ei saada kiinni ja oikeastaan kaikki jää syötön kovuuteen kiinni. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä: Sitä, että ensimmäinen puhuja, pääministeri tai opposition puheenjohtaja, käsittelee ja kattaa kaikki argumentit ja dimensiot valitusta aiheesta jo ensimmäisessä puheenvuorossa. Hän ei jätä mitään muille jäljelle paitsi toisteltavaa ja omiensa toisin sanoin sanomista. Tämä on painajainen, mutta toisaalta myös hyvin kunnioitettavaa toimintaa omalla tavallaan.

Jatkaja on (parhaimmillaan) lentolyöjä. Hän jatkaa edeltäjänsä linjaa antamalla pallolle köniin ilman, että se pomppaa siinä välissä. Hän on jakanut aikaa edeltävän puhujan kanssa ja jakaa tämän kanssa samoja ajatuksia, kärsimättömyyden ja tyylin. Hän myös pyrkii nopeaan ratkaisuun, tyrmäykseen ja pisteiden keräämiseen salamataktiikkaa käyttämällä. Uhkana on se, että pallo menee linjojen yli kentän ulkopuolelle joko horisontaalisesti tai vertikaalisesti.

Edustaja on jo rystylyöjä. Hänen alaansa on ”vasta”. Hän lyö nurjalta puolelta ja käyttää suuren osan ajastaan kieltämiseen, kiistämiseen, torjumiseen, torppaamiseen, vastustamiseen ja väistämiseen. Hän lyö siinä vaiheessa, kun pallottelua on jatkunut jo jonkin aikaa ja vastustajakin on jo päässyt vauhtiin ja kenties niskan päälle. Rystylyöjä on työn sankari, tilanteen kääntäjä ja puurtaja. Tilanteessa, jossa toinen jo luovuttaisi, hän palauttaa jälleen kerran heiveröisesti tai kierteellä pallon vastapuolen kenttäpuoliskolle.

Summaaja on kämmenlyöjä. Vaikeat tilanteet on jo koettu, ja rallin viimeiset lyönnit lyödään lonkalta, suoraan ja nopeasti. Lyönnit hivottelevat kentän takarajaa, missaten vain pienellä marginaalilla uloimman viivan. Jos niistä tulee mahtava pomppu, vastapuolen on käytännössä fyysisesti mahdotonta enää palauttaa niitä. Väsymys verottaa pelaajia. Kestävyyttä on koeteltu. Monesti kierteitä ei enää pystytä tai jakseta luoda. Lopulta ralli päättyy.

Tämän kaltainen progressio on mahdollista vain silloin kun väittelyn osanottajat ymmärtävät, mitä roolit ovat yleensä ja mikä heidän roolinsa on tapauskohtaisesti. Pahimmillaan kukin puhuja on kuin ensimmäinen puhuja eli syöttäjä tai viimeinen puhuja eli kämmenlyöjä. Jos menee vielä huonommin, puhuja ei ole edes kämmenlyöjä tai syöttäjä vaan pelkästään pallopoika tai tyttö, joka mieluummin hakee palloja ja katsoo matsia kentän  laidalta kuin pelaa itse. Ymmärrystä lento- tai rystylyönnin saloihin ei aina pysty indoktrinoimaan/juurruttamaan vastaanottaviin päihin. Sen pitäisi olla sisäsyntyistä. Tuomalla tämä asia esiin, asiaan voidaan ehkä kuitenkin vaikuttaa. Tai sitten kysymys on iästä, jonka myötä ymmärrys tulee.

Olen pahoillani, jos tässä puheenvuorossa tulee liikaa esille yhden urheilulajin yksioikoinen toimintatapa. Lienee sanomattakin selvää, että en puhuisi tästä aiheesta, ellen olisi harrastanut joskus tennistä. Siitä on kuitenkin aikaa. Tennis on jäänyt taa. Katsojan ominaisuudessa tennis voi olla melko puuduttava laji (niska kääntyy vasemmalle, niska kääntyy oikealle, toista 56 kertaa), mutta pelaajan ja tuomarin ominaisuudessa se kehittää, palkitsee ja yllättää harrastaj(a)ansa.

Kymmenen kohdan briiffi

Normaali

Viikko 49


Monilla lyö pää tyhjää, kun pitäisi tehdä oma puhe. Mitään ei tule mieleen.
Osasyy on siinä, että ajatukset kohdistuvat johtopäätöksiin, loppulauseisiin, haastamisiin ja tappaviin argumentteihin sen sijaan, että käsiteltäisiin lähtökohtia, perusteita, fundamentteja ja itsestäänselvyyksiä. Jos ei tule mitään mieleen, on järkevämpi aloittaa jostakin yksinkertaisesta kuin jostakin monimutkaisesta. Auttaakseni tyhjyydestä ammentavaa debatoijaa olen tehnyt alempana olevan kuvan.
10-point-plan-with-traffic-lights Kuvan idea on, että ajatuksia voi alkaa laittaa ylös jo siinä vaiheessa, kun aihe ilmoitetaan ensimmäistä kertaa. Ajatuksia pitää laittaa ylös diskriminoimatta. Kaikki kelpaa. Omaa puoltakaan ei tarvitse tietää, sillä ajatuksia voi laittaa laidasta laitaan, nationalisti- tai konservatiivilaidasta liberaali- tai radikaalilaitaan. Oleellista on osata hahmottaa, onko ajatus aihetta puoltava vai sitä vastustava. Ajatuksen viereen voi laittaa punaista tai vihreää väriä riippuen siitä, kumminpäin asianlaita on. Jos ajatusta voidaan soveltaa kummalla tahansa puolella, sen voi merkitä keltaisella.

Kun tietää puolensa, voi keskittyä vain niihin ajatuksiin, jotka on merkitty sen nimiin. Ajatuksia voi tämän jälkeen hioa, jakaa, ryhmitellä ja täsmentää. Itselle sopimattomia alkuja voi antaa parilleen. Neutraalit näkökulmat voi integroida omaan puheeseen sopivalla tavalla esitettynä. Relativistinen ote antaa hedelmää, sillä tosiasiallisesti oma kanta asiaan saattaa olla yhdistelmä vihreitä ja punaisia urpuja. Jos näin on päässyt käymään, on parempi hyödyntää niitä molempia.  Aluksi. Lopuksi omaa ajattelutyötä käytetään tietysti vastapuolta vastaan.