Viikko 49
Monilla lyö pää tyhjää, kun pitäisi tehdä oma puhe. Mitään ei tule mieleen.
Osasyy on siinä, että ajatukset kohdistuvat johtopäätöksiin, loppulauseisiin, haastamisiin ja tappaviin argumentteihin sen sijaan, että käsiteltäisiin lähtökohtia, perusteita, fundamentteja ja itsestäänselvyyksiä. Jos ei tule mitään mieleen, on järkevämpi aloittaa jostakin yksinkertaisesta kuin jostakin monimutkaisesta. Auttaakseni tyhjyydestä ammentavaa debatoijaa olen tehnyt alempana olevan kuvan.
Kuvan idea on, että ajatuksia voi alkaa laittaa ylös jo siinä vaiheessa, kun aihe ilmoitetaan ensimmäistä kertaa. Ajatuksia pitää laittaa ylös diskriminoimatta. Kaikki kelpaa. Omaa puoltakaan ei tarvitse tietää, sillä ajatuksia voi laittaa laidasta laitaan, nationalisti- tai konservatiivilaidasta liberaali- tai radikaalilaitaan. Oleellista on osata hahmottaa, onko ajatus aihetta puoltava vai sitä vastustava. Ajatuksen viereen voi laittaa punaista tai vihreää väriä riippuen siitä, kumminpäin asianlaita on. Jos ajatusta voidaan soveltaa kummalla tahansa puolella, sen voi merkitä keltaisella.
Kun tietää puolensa, voi keskittyä vain niihin ajatuksiin, jotka on merkitty sen nimiin. Ajatuksia voi tämän jälkeen hioa, jakaa, ryhmitellä ja täsmentää. Itselle sopimattomia alkuja voi antaa parilleen. Neutraalit näkökulmat voi integroida omaan puheeseen sopivalla tavalla esitettynä. Relativistinen ote antaa hedelmää, sillä tosiasiallisesti oma kanta asiaan saattaa olla yhdistelmä vihreitä ja punaisia urpuja. Jos näin on päässyt käymään, on parempi hyödyntää niitä molempia. Aluksi. Lopuksi omaa ajattelutyötä käytetään tietysti vastapuolta vastaan.
Polar Ice Standpoints Society 