Perusteellista vai Perusteetonta II

Normaali

Viikko 43


 

Kun aloitin tämän blogin pitämisen, en uskonut sen jatkuvan niin säännöllisesti, tasaisesti ja yhtäjaksoisesti kuin se on tehnyt. Nyt on kuitenkin kulunut jo 1½ vuotta aloittamisesta, eikä loppua näy. Siksi tähän väliin kuuluu pitää ”erilaisuuden paussia” ja tehdä jonkinlaista suomalaista tekstiä väittelemisestä, joka on kiinni suuremmissa linjoissa ja väittelyn teoriassa.

Kausaation ja korrelaation välinen suhde on mielenkiintoinen suhde. Sillä voitetaan tai hävitään väittelyt, jos oikeus tapahtuu.

Korrelaatio on kyseessä olevan asian kanssa ylä- tai alapuolella olevaa samanaikaista toimintaa tai tapahtumista. Se ei ole merkityksellistä suhteessa siihen, mitä tarkastellaan, mutta se näyttäisi olevan sitä, koska se esiintyy samanaikaisesti tai samassa ahtaassa tilassa.

Kausaatio ei ole sama asia. Kausaatio on aikaisempaa tai myöhäisempää tapahtumista tai toimintaa, joka aiheutuu edellisestä tai aiheuttaa myöhempää. Jos pystyy tunnistamaan kausaatiota, on lähellä väittelyn ydintä. Kausaatiolla voi olla kunnioittava välimatka tai etumatka sitä edeltäneeseen tai jäljestävään ilmiöön, mutta sen ja ilmiön välisen linkin tunnistaminen on tärkeää.

Joskus kausaation voi järkeillä tai havaita, mutta muissa tapauksissa sen rekisteröimiseen tarvitaan tilastotiedettä, matematiikkaa, ulkopuolisten mielipiteitä tai sokeaa onnea.

kausaatio+korrelaatio
Ohjeeni niille, jotka eivät menesty väittelyissä on seuraava: menkää taaksepäin kausaatioketjua, kunnes löydätte ne syyt, miksi asiat tapahtuvat. Jos pysytte liian lähellä nykypäivän realiteetteja, löydätte enemmän korrelaatiota kuin kausaatiota. Tämän aikaansaamiseksi teillä pitää olla hyvä yleissivistys, mutta hyvää yleissivistystähän saa akateemisista kirjakaupoista, sanomalehdistä ja internetistä. Kyse ei ole mistään astrofysiikasta.

Kausaation ymmärtäminen vähentää tuntemuksia, sensaatioita ja fiiliksiä. Kun ihminen ei tiedä, mikä jonkin aiheuttaa, vaihtoehtojen määrä tuottaa erilaisia tunteita liittyen ilmiöön tai yleisesti. (Jos emme tiedä, mikä hakkaa ikkunaan, meitä pelottaa. Jos emme tiedä, kuka murhasi J. F. Kennedyn, meitä ahdistaa.) Kun syy selviää, tunteiden määrä alkaa korvautua järjen äänellä. Tämän huomaa väittelyissäkin. Korrelaatioryöppyjä suustaan suoltavat väittelijät ovat usein täysin tunteidensa vietävinä, kiihtyneitä, kiirehtiviä ja äksyjä. Kausaatio-”keihäästä” ei saa aikaiseksi ryöppyä, joten sen esittäjä on vastaavasti aina artikuloivampi, hitaammin puhuva ja selkeä-äänisempi. Pelkkä hänestä huokuva tunteen puute voi saada kuulijat kuuntelemaan, jos hän osaa asiansa ja tietää, mitkä sanat valitsee.

Kuunnelkaa siis väittelijöitä sillä korvalla. Jos he ”suoltavat” sanoja, heistä irtoaa todennnäköisesti vain korrelaatioita. Jos he eivät suolla, he voivat olla joko tyhjiä ja ujoja tynnyreitä tai kausalisteja. Tässä kohtaa autopilotti otetaan pois päältä. Kuunnellaan oikeasti, mitä hän sanoo. Sen jälkeen on aika päättää, oliko tämä kausalisti vai populisti, illan paras anti vai ei.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s