Monthly Archives: helmikuu 2016

Another Day in Hoarder’s Paradise

Normaali

Viikko 7


 

Nyt käydään läpi jäljelle jääneet puhujaroolit. Jälleen tulee usea puheenvuoro samaan syssyyn. Aiheita on laidasta laitaan. Lopputuloksena tänne pitäisi ilmaantua yhteensä noin 80 puhetta jo aiemmin julkaistut mukaan luettuna.

Tarkoitus on helpottaa väittelyseurojen toimintaa Suomessa, silloin kuin ne väittelevät englanniksi ajankohtaisen väittelyagendan pohjalta erilaisissa oppilaitoksissa, kerhoissa tai yksityisissä kokoontumisissa. Usein väittelyistä ei jää mitään konkreettista jälkeen muutamia ruutupaperille hutaistuja sotkuja lukuun ottamatta. Parhaat puheet kannattaisi kuitenkin arkistoida ja transkriptoida mahdollista tulevaa käyttöä tai inspiraatiota varten.


Motion: THB that rampant materialism should be countered with idealism or even pragmatically tempered materialism
Role: Speaker/MP (govt.)

Clutter-clearing in the 21st Century

A lot of people have too much stuff in their homes. People do not know how or why to get rid of it. They may think that they should not throw something away for they may need it in the future. They seldom do. Things have a funny way of being useful only for a small stretch of time in our lives, whereafter they fall into oblivion, disuse and neglect. They may, though, re-emerge as useful, but when that happens, that happens to some other people than yourself, who have already experienced that usefulness. Flea markets are specialized in recycling stuff that could be but usually is not useful. Your stuff makes no exception to that. It’s like all of that flea-market stuff except that you own it.

One way to deal with clutter, belongings, loose property and such could be to change one’s future-orientedness into something else. What comes to mind is film-orientation or death-orientedness. I’ll explain in detail, if this sounds far-fetched or difficult to swallow.

Film-orientation means that you view your life like a movie. What this means is that your life is like an action film. Most of the stuff, weapons, clothes, vehicles and so on you use only for a short while. Then you simply discard them like an action-film hero(ine). This happens in suspense films all the time. Also, a lot of the time there is a McGuffin, a recurring object that carries the story line, that the characters carry or chase and which remains important until the very end. Recognize what the McGuffins of your life are – and act accordingly. Take care of the items that will take you successfully to the end of your life’s motion picture as a hero(ine).

Death-orientedness means that you have to view your life after your death in an objective way. Walk some day into your room and think you’ve died. Glance at all the stuff there is in your room and think that it belongs to a dead person. Judge. Be judgmental. Criticize. Be critical. Think about what your estate would amount to in the eyes of your remaining relatives who’d inherit you. What would they throw away and what would they keep? What’s certain is that they would treat your belongings with far less anxiety and care that you showed during your own life. You could take after them and follow their lead. Throw away what your relatives would throw away. Keep CLASSY diaries, journals, developed photographs, certificates, money, real estate, paintings, some books and some furniture — as it’s the stuff your next of kin might treasure. Most of your other ”shit” they would deem worth little or nothing. Cultural artifacts are not important, if they are mass-produced for the masses and merely in reproduced form in your hands and collections as well. Sometimes hoarding behaviours are the result of not daring to touch anything in one’s own belongings or a fatigue felt when doing so, but remember that your relatives have likely no such inhibitions.

The truth is that you need less than you think you need. You may, for example, discard a book after you’ve read it, and still not be insane, no matter what your antiquarian acquaintance says. ”Less is More,” as it was coined by Mies van der Rohe, and an apt statement to help you on your way. You may remain a Prisoner of your Past if you cannot throw away for instance your childhood toys or clothes or books or electronics or anything that helped you grow into what you are now. Use whatever works – personal assistants, removing on schedule or by deadlines, car-boot sales, flea markets or burning former oil barrels filled up with trash in the backyard.

You’ll be at the future receiving end. Thank you.


Puheen kesto: 5 min 23 sek
Arvio: * * * * *. Tämä on hyvä puhe, suorastaan erinomainen. Se jättää tilaa kahdelle kysymykselle, joiden on parempi olla hyviä. Ollaan perimmäisten kysymysten äärellä. Aihe koskettaa kaikkia. Lisäksi puhe menee ”uudelle vaihteelle”, mitä voidaan odottaa roolissa, joka sen esittää, vaihtoehtona edellisille puhujarooleille, jotka ovat todennäköisesti käsitelleet laajalti maailman mädännäisyyttä erilaisen materialismin muodossa.

Mainokset

Debatointi on johtajakoulu(kin, muun muassa)

Normaali

Viikko 6


 

Tämä postaus on kirjoitettu jatkeeksi sille, jossa pohdittiin, miksi debattiyhteisössä ”ei ole kivaa” tai jäsenet eivät tule toimeen keskenään (kts. Arkisto 16. toukokuuta, 2014.) Tarkoitus on tuoda päivitetty katsaus tai kokonaan eri näkökulma samaan asiaan. Usein näkemys jostakin asiasta syvenee tai vaihtuu ajan kuluessa. Tämä on kaikille tuttu ilmiö.

Ja päivitetty näkemys on seuraava.

Esitän radikaalin lähtökohdan tai premissin: debattiyhteisö on kaapissa oleva johtajakoulu, jossa valmistaudutaan esittämään samantyyppisiä puheita, joita uskonnolliset, poliittiset ja talouselämän johtajat esittävät kateedereilta, jalustoilta ja esiintymislavoilta. Miksi muuten debatoitaisiin? Puheiden esittäminen ei nimittäin ole arkipäivää useimmille ihmisille. Jotkut joutuvat puhumaan useammin kuin muut, mutta yhtäältä omaan privaatti- ja sukuelämään liittyvissä hautajaisissa, häissä ja kastajaisissakin on helppo luistaa puhujan nakista. Ammattielämässä toisaalta poikkeuksia ovat papit, luokanopettajat, aineenopettajat, konsultit ja johtajat, jotka joutuvat kaikki puhumaan paljon. Kovien ammattien lääkärit, juristit, insinöörit ja ekonomit joutuvat puhumaan keskimääräisen paljon, mutta he puhuvat antinsa asiantuntijoina eivätkä siksi, että heidän luonteensa olisi siihen erityisen altis tai otollinen.

Johtaja(luontee)n psykologia on sellainen, että se/hän
a) ei piittaa pienten arkipäivän päätösten oikeellisuudesta tai vääryydestä,
b) delegoi mielellään asioita ihmisille ja olettaa asioiden tulevan hoidetuksi joko keskiverrosti tai hyvin tai erinomaisesti ja
c) puhkeaa yleensä karkeaan tai kaunopuheiseen mutta silti spontaaniin kritiikkiin, jos delegoitu asia on hoidettu sen sijaan huonosti.
Näiden ominaisuuksien vastapainoksi johtajaluonteilla on myös useimpien kannalta myönteisiä ominaisuuksia kuten
d) mielikuvitus
e) kyky eksplikoida jotakin sellaista, mikä on mielissä ja ilmassa mutta mitä ei sanottaisi ääneen ilman johtajaa
f) taipumus suhtautua ihmisiin myönteisesti ainakin aluksi ja tulla toimeen keskenään hyvin erilaisten ihmisten kanssa.

leaderofthepack

Tangentti, mikä tähän liittyy on ilmeinen: jos hyvä puhuminen (tarkoittaa niin visioivaa, spekuloivaa, eksplikoivaa kuin moralisoivaakin puhetta) on opettaja- ja johtajaluonteelle luontaisesti ominainen ominaisuus, osasta väittelyseuran tai debattisosieteetin osanottajista ei ole puhumaan ihmisten edessä. He eivät yksinkertaisesti ole johtajaluonteita, eikä heistä voi useinkaan tulla sellaisia, sillä seuraajaluonteille on tyypillisempää kuunnella, arvioida, ottaa vaikutteita ja äänestää. Tietyssä mielessä he haaskaavat aikaansa väittelyseurassa. Tämä koskee lähinnä johtajuuden heidän luonteeseensa palautumattomuutta eikä henkistä kehitystä yleensä.

Heijastusvaikutus ulottuu myös maailman hierarkkisiin suhteisiin: jos opettajia ja johtajia on vaikkapa 18 % väestöstä, se tekee lopuista 82 %:sta väistämättä seuraajia, erakkoja, itsenäisiä agentteja tai stoalaisia kyynikoita. Ts. passiivinen voi olla monella tavalla, mutta aktiivinen vain yhdellä tavalla.

Siten syy, miksi väitellessä puhkeaa riitoja ja ilmenee kitkaa, lienee se, että johtajatyypeillä iskee kipinää sekä toisten johtajatyyppien kanssa että seuraajatyyppien kanssa. Edellisten kanssa on ongelmana egojen taistelu ja jälkimmäisten kanssa perinpohjainen erilaisuus, mitä tulee ajattelutapoihin.

Väittelyseuroista saisi helpoiten niin harmonisia, kuin niistä voi tulla hyväksymällä niihin johtaja- ja seuraajaluonteita tietyssä suhteessa, joka suosisi jonkin verran lievästi edellisiä. Tämä edellyttäisi kuitenkin seuran hyväntekijäksi erityistä Chief Psychological Officeria, joka vastaisi rekrytoinnista monimutkaisen monivalintatehtävän avulla, eikä tähän hätään sellaista varmaankaan löytyisi.

Kuka tahansa ei osaa soittaa kitaraa makuuhuoneessaan, niin että muut jaksaisivat kuunnella, eikä kuka tahansa osaa myöskään puhua katseiden ristitulessa niin, että muut jaksaisivat oikeasti kuunnella. Ellei kyse ole sitten ASMR:stä (Autonomous Sensory Meridian Response), minkä varauksena hyväksyn.

Schools That Stand for Leisure

Normaali

Viikko 5


 

Motion: THB that bilingualism is always an asset to a child
Role: Secretary (opp.)
Date: Oct 13th, 2013


Recently there has been talk in the Swedish-Finnish media about the poorer scholastic aptitude of their pupils and students versus the bigger native majority. They have, for example, failed to meet the criteria for their allotted quota in medical training and therefore forfeited their seats or their allotted places to Finnish-speaking Finns. This has been alarming to some, as doctors’ profession is seen as instrumental in two ways:
■ A safe haven for those who want to maintain the middle-class standard of living that Swedish Finns so love, and
■ A safeguard of public health and the arbiter of Life and Death sometimes.

Namely, it has been noted with alarm that even though fathers in these bilingual families may have a distinguished academic background, sons to them perform badly at school and betray the family expectation of doing increasingly better. Fathers who have received straight A’s and B+’s sire sons who get C-’s and D’s. What to make of this?

I think that this boils down to three things, which I list here in alphabetical order: they are the lack of
a) ”Class excursion”
b) competition and
c) critical mass.
Let us look deeper into them.

Class excursion is a term coined by Swedes proper that means the ascension of an individual from his or her humbler background and class of birth. Most people invest in their children and thus make them eligible for a life sweeter than their own in comparison. Finnish Swedes, on the other hand, are so stagnant in their set ways that they expect and can expect to always stay somewhere in the middle. If they remain bourgeois, they can keep counting their money. If they opt for a calling or vocation more daring or dangerous, they can apply to their cultural funds for subsidies. And those funds never run out of money in all likelihood. Class mobility in these cases is nil.

Quotas and certain mechanisms also guarantee that Swedish Finns do not have to compete for their place in the sun in the way Finnish-speakers have to. They get their share in their own world from structures that are ”too loose” a fit for their crowd, whereas Finnish-speaking Finns fight for their share in a world of scarcity, merit and promotion. Finnish Finns don’t get anything for free, but Swedish Finns can count on getting this and that for free.

Finally, Swedish Finns lack a critical mass (and that has to do with the earlier point). Their number is so small that they could not have a nation of their own, for example. They would be annexed by Sweden, Norway or Russia where they not under the auspices of the Finnish state. On their own, their lot would equal the size of the state of Iceland approximately. Swedish Finns thrive as the grassroots, an epiphyte, part of a symbiosis. Statehood does not punish or reward them as it does among Finnish-speaking Finns.

It would not have to be like this. Privilege is no obstacle to sophistication or cultivation. Swedish Finns should view education and and all that happens in schools as rewarding per se, as we do in our debate society, without it being a springboard to undeserved material riches. Schools are also the place where nobody calls their identity into question or bullies them for being different (i.e. Swedish-speaking).

For all that, I think that I have revealed some of the reasons why Swedish Finns un(der)perform and why bilingualism is not always an asset. Maybe the next speaker could tell us what could be done about that before it’s too late. Until then, thanks for listening out.


Puheen kesto: 5 min 7 sek
Arvio: * * ½. Puheessa on keskellä aika hyvä kolmijako, jossa on vielä alliteraatio mukana. Siitä muotopisteitä. Sisältöpuolella ollaan ehkä sillä tavalla heikoilla jäillä, että myös emämaa Ruotsissa koulu on ”helpompaa” ja ”heppoisempaa” kuin täällä. Kaksikielisyys tuskin sinänsä vaikuttaa koulumenestykseen tai älykkyyteen (muuten kuin positiivisesti). Kärjistykset (koskien esim. rahastoja) ja liioittelut eivät pysty vakuuttamaan kuulijoita.