Monthly Archives: kesäkuu 2018

Poverty in Motions?

Normaali

Viikko 26


 

Edellisellä viikolla käsittelin sitä, miten vakavaksi väittelyaiheet eli motionit käyvät, jos niitä otetaan vain kilpailu- ja toisten seurojen ympyröistä. Vertaillaanpa tähän vähän raskaiden ja kevyiden aiheiden eroa.

Raskaiden aiheiden pro-indikaatiot:

  • suomalaisilta sujuu aina ”big talk” paremmin kuin small talk
  • isot aiheet sisältävät eniten mahdollisuuksia laajoihin kaariin ja isoihin mind mappeihin
  • meitä ei välttämättä yhdistä muu kuin seksi ja kuolema eli elämän alku ja loppu

Raskaiden aiheiden kontraindikaatiot:

  • suomalaisilta ei aina suju sen koommin big kuin small talkkikaan
  • isot aiheet lamauttavat ja estävät ajatuksen lennon pelottavuudellaan
  • moni ei ole pysähtynyt edes miettimään isoja aiheita, eikä väittelyseuran pitäisi olla se ensimmäinen paikka sille
  • raskaita aiheita on rajallinen määrä, ainakin jos vertaa keveämpiin aiheisiin
  • raskaiden aiheiden kohdalla joutuu toistamaan samaa sanastoa, jolle ei usein ole synonyymeja, ja näin esitystyylistä tulee toisteinen ja tylsähkö

Olisi hyvä, jos oma seura olisi omavarainen aloitteiden suhteen, niin että niitä piisaisi omasta takaa. Voihan olla, että joskus internetyhteys on poikki tai on väiteltävä pienessä saaressa, jolloin olisi suotavaa, että aiheet kehitetään ”ilman sähköä”. Oletetaan, että kesäsaaressa kaikki ovat keveän aiheen puolesta. Mitä keveää aihetta, tai aihetta ylipäätään, muokatessa pitää ottaa huomioon?

  1. Kumpikaan puolista ei saa joutua tilanteeseen, jossa ne puoltavat tai vastustavat asiaa lähtökohdasta, joka on eettisesti tai filosofisesti kestämätön. Ts. voittaja ei saa olla selvä alusta lähtien. Väittely ei saa olla ns. no-brainer eli ’miettimättä mankeloitu’.
  2. Aloitteen tulee pyrkiä muuttamaan vallitsevaa asiaintilaa; eli emme saa jo nyt olla tilanteessa, jota aloite on vasta hakemassa. Poikkeuksena ovat jotkut THB-aloitteet, joilla voidaan käydä enemmän periaatteellista keskustelua asian tiimoilta, jos asia on keskeinen/kiistelty/uusi.
  3. Aloitteen muotoiluun tulee kiinnittää erityistä huomiota. Vain pari sanaa on usein liian vähän, mutta lause ja sille alisteinen sivulause usein liikaa. Yksi yksiselitteinen, täyspitkä, keskipitkä lause on usein hyvä perusmitta aloitteelle. Tästä voidaan poiketa tarvittaessa.

Näin varusteltuna omien motionien tekeminen on helppoa ja onnistuu seuransa parhaimmilta generalisteilta. Se, että joku ei osaa tehdä motionia, ei tarkoita sitä, etteikö hän osaisi käydä sen ympärillä väittelyä, kun joku muu on sen tehnyt.

 

Mainokset

Red and Black Stakes

Normaali

Viikko 25


 

Väittelypuheiden aloitteet ovat hyvin samankaltaisia viikosta toiseen. Niissä toistuu tietty kaavamainen graavius tai vakavuus, jossa aistii raskaan aineksen läsnäolon. Leikkisästi voisi sanoa, että väittelyn aloitteissa on seksi & kuolema -tendenssi ja kahtiajako. On usein niin, että väittelyn aloitteissa joko suhtaudutaan myönteisesti tai kielteisesti kuolemaan tai vaihtoehtoisesti suhtaudutaan joko myönteisesti tai kielteisesti seksuaalisuuteen. Sen jälkeen, kun positiot on miehitetty, alkaa kädenvääntö, miten päästään eettiseen ja fertiiliin lopputulokseen, kun panoksena on seksi tai kuolema. Esimerkiksi näin:

a) mikä on syynä, kun asiat ovat johtaneet joidenkin seksiin/kuolemiin,
b) mitä pitäisi tehdä, etteivät asiat johtaisi joidenkin seksiin/kuolemiin,
c) kenen on vastuu, jos asiat johtavat joidenkin seksiin/kuolemiin.

Vastaavasti asia voi olla toisinpäin, jolloin em. asioita toivotaan:

a) mikä on syynä, kun asiat eivät ole johtaneet joidenkin seksiin/kuolemiin,
b) mitä pitäisi tehdä, jotta asiat johtaisivat joidenkin seksiin/kuolemiin,
c) kenen on vastuu, jos asiat eivät johda joidenkin seksiin/kuolemiin.

Jos tätä katsoo puhtaana abstraktiona, niin johtopäätökseksi jää, että väittelyissa taistellaan väestön epäsuoran lisääntymisen ja suoran vähenemisen ympärillä pyörivässä problematiikassa; viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen. Tämä kuulostaa kummalliselta ja perustelemattomalta väitteeltä, mutta toivon, että muistatte tämän, kun seuraavan kerran väittelyseura lataa pöytään aloitteen ”eutanasian sallimiseksi lisääntyneiden ihmisten kohdalla”, tms. posketonta.

En ole kuitenkaan täysin kielteisellä kannalla seksi & kuolema -aloitteita kohtaan. Niillä on oma roolinsa väittelijakunnan mielikuvituksen ja logiikan aktivoimisessa. Niiden suhteellista osuutta pitäisi vain rajoittaa n. 20 %:iin. Olen tullut siihen johtopäätökseen ja tuonut sitä joskus esiinkin ihmisille, että väittelyn alkupisteessä voisi olla 5 motionia eli aloitetta, joiden lähde olisi muotoutunut seuraavalla tavalla:

  1. Sen viikon ajankohtainen aihe, jonka ”kaikki” tietävät; esim. olympialaiset
  2. Väittelyseuran pj:n, sihteerin tai rahastonhoitajan keksimä ”lempiaihe” (epäilemättä sitä, että hän on harjoitellut sitä salaa tai ei)
  3. Osallistuja 1:n esiin tuoma aihe (riippumatta siitä, onko hän harjoitellut sitä salaa tai ei)
  4. Osallistuja 2:n esiin tuoma aihe (riippumatta siitä, onko hän harjoitellut sitä salaa tai ei)
  5. Muista väittelyseuroista ja WUDC-ympyröistä peräisin olevat seksi & kuolema -aiheet

Tämän jälkeen voittajasta äänestettäisiin perinteisellä huuto-, käsi- tai lappuäänestyksellä, ja voittajaksi eli väiteltäväksi aiheeksi valittaisiin eniten ääniä saanut ehdotus.

Syy, miksi en ole huolissani fuskaamisesta eli siitä, tuoko joku esiin aloitteita, joita hän on salaa harjoitellut, on se, että yleensä harjoittelu tapahtuu vain joko pro– tai contra-osapuolen näkökulmasta oman henkilökohtaisen mielipiteen nojalla, ja on täysin ilmeistä, että onnetar arpoo tällaisen henkilön juurikin sille puolelle väittelyä, missä hän on harjaantumaton ja vastahankainen.

Uskon, että tästä painotuksesta huolimatta tai johtuen 5. kohdan mukaiset puheet tulisivat silloin tällöin valituiksi mutta eivät suinkaan aina, ja tämä olisi seuran kannalta vain myönteinen ja tasapainottava asia.

Studio Hail to the Chief

Normaali

Viikko 23


 

Participants

  • Ingrid Biese, researcher of organisational psychology at Hanken Business School
  • Alf Rehn, professor of economics specialising in leadership
  • Carolina Sirén, HR executive at Scandic Hotels
  • hostess

under the surtitle of ”Hur leda”, or ’How to lead right?’, orig. aired on May 31st

Leitmotif
A poll conducted among Finnish leaders has given the impulse for the discussion. The polled leaders stated themselves to be ”bad at leading people” but ”relatively competent, when it comes to the nitty-gritty”, and matters of fact and structural understanding. The discussion deals with characteristics, phenomena and problems of leaders and leading.

Opinions of Others
Women in the discussion bring up the importance and listening in crisis situations. Furthermore, the role of the family looms large in their talk. Human relations are also seen as motives for ending a career, changing careers or reasons for crises. Mr Rehn proposes that firing a person may be regarded as the best option if it leads to a beneficial end result for the organisation or company, as someone in (and out of) it needs to personally grow. Ms Sirén sees that as the last resort before other alternatives have been considered or tried. Rehn, for some reason, does not ever use the conceptual pair of ”superior” and ”subordinate”, but he talks instead of ”leaders” and ”followers”. This sounds like some strange newspeak. The discussion suffers from the women watering it down with their talk about people and relationships and Rehn watering it down with his postmodernist namedropping (with Netflix as one example, uncalled for). Both sides should have concentrated on things of the essence. Since Sirén is clearly of a feet-on-the-earth type of leader and Rehn is of a head-in-the-clouds type of leader; and Ms Biese seems to have the most profound things to say about the topic which she nevertheless cannot quite get out of herself, I’d sit between her and the hostess.Own Opinions
There is a great generational shift occurring among leaders, when X’er leaders and millennials are replacing most of the older kinds of leaders on different levels from school principals to project managers to rank-and-file ministers. We do not have a lack of leadership models. Many American TV shows have depicted leadership from J.R. Ewing’s oil business to the Hill Street Blues police station and air-control towers. What unites good leaders is listening, responsibility, determination and action, usually in this order. Generally speaking, these qualities are in older men, but mature or even young women might possess them too.

Theory is theory, but what about reality? My latest boss was rather a bad one, as he was away a lot, did not give any instructions on anything or try to bring about a community spirit and cohesion at the workplace. As a superior, he effectively delegated key responsibilities to his nearest tenured subordinates. He did not intervene, when the toilet sink’s plumbing was clogged for months on end, and everyone used it and everyone suffered. What was good, on the other hand, was that this from-afar commuting boss held a palaver once a week, on Thursdays, and gave a lot of rope to anyone in the workplace to perform any task at hand. Consequently, my latest boss corresponds to the findings of the poll quite well.

Bad leadership especially in Finland but perhaps also abroad is characterised by the retreating of leaders into their ivory towers, grounded by matter-of-fact knowledge and economical power and higher salaries. Why couldn’t these ”leaders” be demoted to mere experts, if and when they see themselves as only good at crunching numbers and facts? The elite of leaders should be formed by people who are really multi-competent in understanding the relations between people and people, people and things, and things and things. A superior should earn his or her higher salary and bonuses by a polymath disposition, higher than that of a subordinate, and not by his or her better networking suitability as a boss — or unsuitability as a subordinate. The profile of a mobile-phone user is not the profile of a leader.