Tag Archives: perussuomalaiset

Äärikonservatiivit vallan hulluina

Normaali

Viikko 34


Koskapa Kataisen hallitus vetelee viimeisiään, on jo aika asennoitua siihen, kuka tätä maata kohta johtaa. Kaikki indikaatiot viittaavat siihen, että keskusta r.p. nousee hallitukseen. En tervehdi tätä ilolla. Kansa pyllistää ensin keskustalle saadakseen sitten kumartaa heille uudemman kerran, kun keskusta itse on kiertänyt täyden ”kunnarin”.

Haluaisin maahan liberaalihallituksen, jossa olisi erilaisia hyviä voimia useasta eri puolueesta, mutta voisimme leikkiä ajatuksella, että maahan tulisi perinteisten hallituspartnerien (sinipuna, punamulta, porvari) sijasta tai lisäksi uudenlainen hallitustyyppi:
arvokonservatiivinen. Tällöin hallituksen muodostaisivat aikaisemmin toistensa kanssa ”silleen” olemattomat konservatiiviset voimat: keskusta, perussuomalaiset ja kristillisdemarit. RKP ja vihreät eivät tulisi tällä kertaa mukaan, koska ne eivät pärjää PS:n kanssa.

Muut jäisivät oppositioon vaikka vain kaunasta ja väsymyksestä. Vaikka laulan ”mieluimmin omia laulujani”, voin myös ”syödä muiden leipää”, tarkoittaen, että kaikenlaisten hallitusten alle voin sijoittua alamaiseksi, jos keskityn lähinnä omien asioideni hoitamiseen. Ja niin voisivat monet muutkin. Paitsi media.

Mitä 3 puolueen arvocon-hallitus sitten tekisi?

Oletettavasti he laittaisivat kodin, uskonnon ja isänmaan hengessä ainakin a) vanhusten, b) puolustusvoimien, c) sotaveteraanien, d) maaseudun ja e) heteroiden asiat kuntoon. Ovathan nämä ryhmät olleet aina arvokonservatiivien listoilla ja mielissä korkealla. Eikä siinä mitään. Se tuskin on minulta pois, jos jossain muualla voidaan paremmin tai jopa hyvin. Vanhuksille alkaisi tulla lämpimiä aterioita himaan, ja sairaanhoitajat pelaisivat heidän kanssaan Mustaa Pekkaa ja katsoisivat saksalaisia tv-sarjoja. Suomen armeija saisi puoli miljardia lisää rahaa, pari uutta varuskuntaa ja kapiaisille palkankorotukset. (Nuo rahat otettaisiin YLE:ltä, josta tehtäisiin DVD-videoita omista ohjelmistaan tehtaileva hikipaja.) Suomen farmari saisi luvan olla noudattamatta EU-direktiivejä, ja citysinkkunaisille annettaisiin ilmaiset e-pillerit, jos he menisivät maatiloille viihdyttämään peräkammarin poikia ja talon isäntää. Hetero Pride alkaisi kilpailla Gay Priden kanssa ja siinä marssimisesta tulisi neitseenä pysyvien, kumppania kuin paitaa vaihtavien viikonloppubilettäjien ja ensimmäisen vastaantulleen kanssa naimisiin menneiden kunnia-asia eli honoris causa.

Tätä kaikkea antaisi arvocon-hallitus.

Scared-of-Conservatives-610x400

Kuten sanottu, elän minä nytkin suhteellisen matalalla tasolla suorittavan hallituksen alaisuudessa, jota 70-l. poliitikot eivät olisi katsoneet hyvällä tai ollenkaan, joten saattaisin ihan hyvin kestää kipeämpääkin tai suorastaan tulehtunutta menoa, varsinkin jos se kipeä meno tapahtuisi horisonttini ulkopuolella, niin ettei minun tarvitsisi välittää siitä. Moraalilla ei ole asian kanssa paljon tekemistä, ja minun moraalini joustaa sen verran.

Ongelma olisi lähinnä siinä, että arvokonservatiiveilla on taipumus idealisoida asioita, jotka ovat ns. auringonlaskun asioita. Maaseutu on auringonlaskun alue. Siellä on kauniita sunsettejä, mutta taloudellisesti sinne ei juuri kannata muuttaa, ainakaan jos rahan on tarkoitus tulla ”maasta”. Puolustusvoimat on auringonlaskun ala. Sotien käyminen alkaa olla mahdotonta tai mahdottoman kallista. Sotia voitaisiin käydä tuloerojen kaventamiseen, sillä sodilla on taipumus syödä kapitalistien rauhan aikana kerääntyneet pääomat ja luoda jälleenrakennusbuumi, mutta kenelläkään ei oikein tunnu olevan halua tähän, ainakaan Euroopan Unionin sisällä. Vanhukset ovat
definitiivisesti auringonlaskun asia. He elävät elämän ehtoota, toisinaan letkut nenässä. Heterot ja niiden jatke ydinperheet alkavat myös olla auringonlaskun ala, sikäli että niiden ydinkomponentit, työ ja rakkaus, alkavat olla kortilla. Jos työsuhteista 20-45% päättyy irtisanomisiin tai määräaikaisuuteen ja avioliitoista 50% lopahtaa
rakkaudettomuuteen, lapsille ja perheelle on muodostunut varsin hutera pohja kasvaa täyteen mittaansa. Lisäksi maassa on jo 1.000.000 yhden ihmisen taloutta, joka on jo vetänyt kuivat johtopäätökset perheen perustamisen autuudesta: ”pitäkää tunkkinne”.

Perussuomalaisten, keskustan ja kristillisdemareiden arvocon-hallitus olisi siis lievissä vaikeuksissa omien prioriteettiensa pohjalta. Niitä pitäisi kiinnostaa enemmän muut kuin auringonlaskun alat, jotta ne saisivat maan nousuun, mutta se lienee liikaa vaadittu.

”Menneisyys on parempaa kuin tulevaisuus, vanha on parempaa kuin uusi ja turvallinen on jotakin tuttua.”Paljonko paikkoja tämä kolmen rekisteröidyn puolueen hallitus sitten saisi? Jos oletetaan, että ne saisivat yhtä paljon paikkoja kuin aiemmin lisättynä kymmenellä uudella, lopputulos olisi 90 edustajainpaikkaa Arkadianmäellä. Kyseessä olisi siis… vähemmistöhallitus. Mutta neljä vuotta menee kuin siivillä.

Mainokset

Hän ei ole raskas, hän on hallituskumppanini

Normaali

Viikko 22


Pitkään politiikkaa on hallinnut kolmen suurimman puolueen, SDP:n, keskustan ja kokoomuksen yhteispeli. Heidän muodostamansa hallitukset tunnettiin punamulta-, sinipuna- ja porvarihallituksina silloin joskus, kun isoisä piti Nokiaa kumisaapas- ja kaapelimerkkinä.

Olen sittemmin alkanut miettimään, kuinka sopuisasti näiden kolmen yhteispeli toimiikaan, ja olen tullut siihen tulokseen, että huonosti. Oli aika, jolloin nämä kolme eivät tehneet toisilleen karhunpalveluksia tai laittaneet kapulaa toistensa rattaisiin, mutta mielestäni se aika on ohi. Hajoavien hallitusten aikana nämä kolme eivät yrittäneet avoimesti sabotoida toisiaan, mutta nyt kun hallituksen hajoaminen on tabu ja kaikin tavoin kielletty asia, sabotaasista on tullut tosiasiallinen poliittinen modus operandi.

Yritän todistaa nyt, miten kukin puolueista tekee toisilleen ”keput”, heti kun tilaisuus tulee. Aloitan SDP:stä. Kierrän myötäpäivään keskustan kautta kokoomukseen.

Esimerkki siitä, miten SDP ei aikanaan halunnut auttaa kepua oli liittyminen Euroopan unioniin. Maatalous oli 90-luvun alussa menossa alas ja oli pitkällisen rakennemuutoksen jälkeinen sairas ala. Vaihtoehtoina oli tukea sitä kotimaisin voimin ja tekohengittäen tai antaa auttaminen ulkomaalaisten voimien käsiin. Tässä tilanteessa Suomi vietiin unioniin, jotta tukirahat tulisivat keskitetysti sieltä. Näin SDP:n ei tarvitsisi perustella jäsenistölleen, miksi verorahoja käytetään kepulaisten elinkeinon tukemiseen. SDP koki, että populaatiosta 10 %:n elinkeino on auringonlasku, josta ei tarvitse välittää. Nyt SDP:n omaa perusjäsenistöä, rasvanahkaduunareita ja bussikuskeja, on tuo sama 10 % ja siitä itsestään on tullut auringonlaskun demografia.

Esimerkki siitä, miten kepu ei halua auttaa kokoomusta on kuntaliitosfarssi. Kokoomus on saanut päähänsä, että pienet kunnat ovat rikka silmässä, joten ne pitää redusoida muutamaan kymmeneen tai korkeintaan sataan. Kepu vastustaa tätä kuin ruttoa. Osittain kyse on oppositiopolitiikasta, jossa hallituspuolueelle ei anneta löysiä, mutta osin kyse on tahallisesta jarrutuksesta, joka ei perustu muuhun kuin irrationaalisuuteen. Kuntaministeri Henna Virkkusen yritys tehdä kuntaliitoksia näyttää kääntyneen siihen, että hänen täytyy lähteä Eurooppaan evakkoon, jos hän haluaa säilyttää poliittisen karriäärinsä. Parempi olisi ollut, jos hän olisi voinut toteuttaa missionsa siihen kerran ryhdyttyään.

Esimerkki siitä, miten kokoomus ei halua auttaa demareita, on telakka-ahdinko lounaisessa ja vastaavat metalliteollisuuden savotat. Duunarit haluaisivat rakentaa miljardin risteilijän vaikka velaksi ja vaikka vähän tappiolla – ja jos siihen löytyisi tahtoa ja muutama kymmenen miljoonaa ylimääräistä, laivoja rakennettaisiin. Sinänsä laivanrakentaminen on ihan kunniallista ja jälkensä maailmaan jättävää työtä. Saksalaisilla tai ranskalaisilla, jotka näyttävät sisäistäneen demariaatteen paremmin, ei ole mitään vaikeuksia tukea auringonlaskun alaa julkisista varoista, jos se helpottaa alueellista tai ammattiyhdistyksellistä ahdinkoa. Jan Vapaavuori puolestaan torppasi telakan, koska se on hyvä tapa pistää jakoavain SDP:n koneeseen.
Kolmen puolueenNäin ovat siis asiat. Kolme suurinta ovat peruuttamattomasti YYA-kelvottomia. Se, että PS on tullut SDP:n rinnalle tai ohi (jaetuksi) kolmanneksi suureksi, ei ainakaan helpota tilannetta. Veikkaisin, että tämä vain jumittaa tilanteen entistä pahempaan juntturaan. PS ei varsinaisesti ole kokeillut poliittisen yhteistyön tekemistä muiden puolueiden kanssa ja mediassa se on jatkuvasti esiintynyt kansan suosikkina muita puolueita vastaan. Muut puolueet puolestaan ovat puhuneet niin kauan persuja vastaan niin monin fraasein, että yhteistyön esteenä voi olla pelkästään ylpeys tai kauna tai kasvojen säilyttäminen tai kaikki.

Tähän on tultu. Politiikka on jotenkin rikki. Mallia rikkinäisyyteen on saatu rapakonkin takaa; republikaanien ja demokraattien eeppinen välirikko on vielä syvempi ja kaunaisempi ja Yhdysvalloissa Keskilänsi on todellakin puristuksissa kahden rannikon liberaalimman menon kanssa. Yleisessä kielenkäytössä Keskilänteen viitataan ”ylilento-osavaltioina”, eikä näin sanoakseen tarvitse edes olla kiinnostunut politiikasta.

Emme aina kaipaa vahvaa johtajaa ja kyvykästä presidenttiä siksi, että hän esittäisi mahtavia ajatuksia ja poistaisi velkakaton, maahanmuutto-ongelmat ja työttömyyden. Joskus haluaisimme sellaisen johtajan vain siksi, että hän saisi muut olemaan sopuisammin yhdessä veneessä keskenään. Hän on siis emotionaalinen johtaja tässä ominaisuudessa, Chief Emotional Officer. Voin jo nähdä TBWA Tehtaankadun tai BOB Helsingin uudet mainokset seuraavissa presidentinvaaleissa.