Viikko 45
Voidaan kysyä, mikä olisi edellä esitetyistä tavoista paras tuomaroida väittelyä.
Analyysi
Menetelmän valinta perustuu sen sisäistettävyyteen, helppouteen ja toisaalta tarkkuuteen ja “oikean” tuloksen tuottamiseen, sikäli kuin oikeutta yleensäkään jaetaan näissä ympyröissä.
Tarjolla on siis kolme tapaa:
a) taulukointi-tapa
b) tekstuaalinen tapa
c) tikkataulu-tapa
Menetelmän valinnassa voi olla myös liikkeellä vaistolla tai tunteella. Jos jokin systeemi tuntuu paremmalta kuin toinen, se voi myös toimia käytännössä paremmin. KISS-kriteeri (eli Keep It Simple, Stupid!) on myös toisinaan hyvä tapa erotella jyviä akanoista. Definitiivisen vastauksen toisi vain seuraava toimintatapa: Kolme tuomaria laitettaisiin tuomaroimaan yhtä väittelyä, mutta kaikki käyttäisivät eri metodeja omien päätelmiensä tueksi. Lopulta katsottaisiin, mitä haaviin jäisi.
Taulukointi-tapa-SWOT:
S: perustuu loogiseen ideaan olematta liian matemaattinen
W: on vaikea sisäistää ja soveltaa käytännössä
O: väittelyt, joissa on selkeä arvopohja tai muutostavoite
T: väittelyt, joissa ei ole selkeää arvopohjaa tai muutostavoitetta
Tekstuaalinen tapa -SWOT:
S: perustuu subjektiivisuuteen; siihen, että kaikilla on mielipiteitä kaikista asioista ja että ne on suhteellisen nopea noutaa
W: rajoittaa väittelyn rajat tuomarin oman mielikuvituksen, arvojen ja mediaseuraavuuden mittoihin päästämättä ilmaa ulkopuolelta
O: väittelyt, joihin on äärimmäisen lyhyt varoitus- ja valmentautumisaika
T: väittelyt, joissa on vaativia, vanhoja tai taitavia väittelijöitä
Tikkataulu-tapa-SWOT:
S: perustuu mahdollisuuteen pelata kaksilla hyvillä korteilla; lopputuloksen voi visualisoida aktuaalisella tikkataululla ja tikoilla
W: nelikenttien ja peruspisteiden voidaan katsoa voivan perustuvan moniin mielivaltaisiin kriteereihin
O: värikkäät, sosiaaliset ja moniulotteiset väittelyt ja väittelijät
T: väittelijät, joissa osanottajat ovat niin nuoria tai tuoreita, että he haluaisivat ensisijaisesti rohkaisua ja retorisia vinkkejä
Diskussio
En usko, että on tarpeen ainakaan omalta puoleltani kehitellä uusia tai muita tapoja tuomaroida. Tämä johtuu monista asioista.
- Esitetyt tavat eivät ole huonoja, vaikka osa voi olla vähän vaikeaa.
- On epätodennäköistä, että keksisin parempia tapoja, koska nämä vaihtelevat yksinkertaisesta monimutkaiseen.
- En ole myöskään kiinnostunut jatkuvana tai pitkäaikaisena tuomarina toimimisesta.
Tuomarina toimimisesta jää aina vähän limaisempi sivumaku kuin itse tilanteesta. Sen jälkeen kaikki katselevat suurin, ymmyrkäisin silmin omaan suuntaan ja suuntaavat muutaman ylimääräisen vihaisen katseen. Kritiikin sietokyky on suhteellisen alhainen. Jos ihmiset, joille on koko lapsuus toisteltu, miten ihmeellisiä, älykkäitä ja PR:ltään mahtavia olentoja he ovat, saavat dumauksen osakseen, heidän koko omakuvansa voi särkyä ja korvautua toisella epäjulmuudenkuvalla.
Mutta tuomaria aina tarvitaan maailmassa, joka jahkaa omaa päätöstään, samoin kuin hoitajaakin. Myöskin tiimituomaroinnin mahdollisuus on usein järkevä tapa korvata yhden ihmisen mielipide usean ihmisen mielipiteistä.
Olen myös kiinnostunut muiden ihmisten näkemyksistä tuomaroinnin eri ulottuvuuksista, säännöistä, metaforista, vertauskuvista ja käytännön toteutuksista. Periaatteessa hyvä tuomarointi voi olla kokonainen kokonaisvaltainen teoria eikä pelkästään vain pitkä ja tylsä litania attribuutteja, mittaustuloksia ja kriteereitä.
Polar Ice Standpoints Society 