Tag Archives: ulkonäkö

Fit as a Fiddle

Normaali

Viikko 18


 

Date: May 2nd, 2017
Motion: THW focus on exercise as a cure for ills on a broader spectrum
Role: MP (gov.)


Most people think that the present boom in the sport that is called ”fitness” is something that it is not. The popular image of FITNESS is as something to do for those who are (spray)tanned, like to look at themselves in the mirror, do other sports equally well, do not care about school that much and like to travel (showing off their muscles and stuff). Something could be farther from the truth, but this, too, is far from the truth.

Fitness suits those who like to dwell on the physical and who have little time over for things other than the physical ones. But the key thing to know is that fitness suits also all other kinds of people. And now I’m going to focus on those other kinds of people.

The basic, core idea of fitness is that it elevates the body to a status that it should have in its own right, as a given thing. But, unfortunately people have been neglecting their bodies ever since the end of World War II. I suppose the war was such a crucible of famine, plight, thirst and typhus that it felt necessary to gain a lot of weight and lose a little muscle mass in the following few decades after the war. However, that was then and this is now.

The core idea of fitness is that it tries to put the dot on the i, when the ”i” is already well-formed. The best example is the Intellectual. When we have someone who is above average in intelligence, an erudite person, a well-read citizen, (s)he is already well on his or her way to becoming elected (for marriage, or an office, or something). When that person begins to invest in his or her looks and bodily presence as well, it is like saying that ”now I should be irresistible”. In other words, if a person already possesses brains, and then that person goes on to possess brawn as well, it is kind of hard to say that the person is ”not enough” (to win us over).

Fitness is an extension of our already well-formed egos, that i with a minuscule. When the small ego ”i” is augmented with the secret ingredient of fitness, it turns into an Ego with a majuscule, an ”I”. I is better than i, in a manner of speaking.

This, of course, has its roots in the idea that the body is a temple of the soul or mind. If we’re really good and really clever, it should somehow manifest itself in our bodies as well. Smart people should have nice clavicles, slender biceps, bulging pecs, shaved armpits and V-shaped cotton shirts on. It sounds vain, but if we’re honest, it’s more in keeping with having something to offer also on the intellectual plane. If one is a Chess Champion of the World, it doesn’t leave a good impression if the person has cellulite on the thighs at the same time. The chess skills do not have to be gotten rid of, but the cellulite should go.

And this can be extended to other areas as well. If you’re a poker-playing pro, you look better if you don’t have to choose XL-sized clothes for the tournaments. If you’re a stand-up comedian, it’s better if you can run for a quarter of an hour instead of walking for an hour, because that helps you perform better and makes you more convincing. And so on. And so on.

Fitness is a way of sealing the deal, of bringing the spectator of yourself as an object to make the conclusion that you are better than the rest or at least good enough. Youthfulness, vibrancy and a general buoyancy are never a bad thing (except in political, closed cabinets, perhaps, but even there a lot of politicians make an effort to not look like dried-up halibuts). Fitness is not you, because the real you cannot be contained by kettlebells, gyms and mirrors. But until you make the grand old age, fitness is good way of keeping that grand old age at bay.

Thank you.


Arvio: Jos puolen aiemmat puhujat ovat puhuneet urheilun, liikunnan ja kuntoilun terveysvaikutuksista, II-tiimin edustaja lähtee hieman eri suuntaan puhumalla niiden terveys- JA ulkonäkövaikutuksista. Puhetta olisi voinut vielä pidentää eri esimerkein seitsemännessä kappaleessa.

Mainokset

Vappubloggaus: Parittomat

Normaali

©  2014


Pariutuminen on hoidettu perinteisesti ihmiskunnan historian aikana, mutta siten ei ole saatu pelkästään hyviä tuloksia. Jos on vimma lisääntyä ja on ”pakko saada joku”, on selvää, että kun aikarajat paukkuvat, toiseksi, kolmanneksi tai neljänneksi parhaisiin tyydytään. Anteeksi, tarkoitan kahdenneksisadanneksi, kolmanneksisadanneksi tai neljänneksisadanneksi parhaisiin. Voinemme pohtia hetken, mitä tämä on.

Tavallisin tapa valita joku on varmaankin tunteminen vetoa ulkonäköön. Visuaalinen aisti on ihmiskunnan aisti #1, ja on ollut sitä lajin selviytymisen kannalta alusta lähtien. Lisääntymisessä on kyse selviytymisestä, joten tätä taustaa vasten ensisijaisuuden ymmärtää. Toiseksi tavallisin tapa valita joku on ehkä mielipiteisiin vetoa tunteminen. Kuuntelemalla toista ja vertaamalla hänen arvostuksiaan ja tarpeitaan omiinsa on mahdollisuus löytää yhteistä maaperää, jolle rakentaa. On ehkä jonkinlainen konsensus siitä, että poliittisesti samanlaisten liitot keskimäärin kestävät paremmin kuin poliittisesti 180°:n päässä toisistaan olevien liitot. Autiolla saarella poliittiset polaarit kestäisivät parina paremmin, mutta ongelma on siinä, ettemme yleensä elä autioilla saarilla ja vaalit ovat neljän vuoden välein.

Paletin laajentamiseksi esitän, että otetaan uusia, yhtä helppoja kriteereitä parien muodostamiseksi.

Uusi Kriteeri #1 on sukunimien yhteensointuvuus. Toisen nimeä voi alkaa mallaamaan omansa kanssa ja kokeilla sitä molemmin päin. Jos nimi kuulostaa kumminkin päin typerältä tai ”raapivalta” tai kankealta, liitolla ei ole tulevaisuutta. Jos love interestin nimi sopii itselle hyvin, hänestä tulee liiton dominoiva osapuoli. Jos oma nimi sopii love interestille paremmin kuin hänen nimensä, itsestä tulee liiton vahvempi saapas. Molemminpuolinen sointuvuus ennustaa täydellisen harmonista kumppanuutta. Silloin ollaan jo todellisen diilin äärellä.

Uusi Kriteeri #2 on kehontuoksun tai ns. body odourin miellyttävyys. Jos toisen kehon tuoksu (kun sitä ei ole blandattu tai laimennettu teollisilla tuoksuilla) haisee hyvältä, pariutuminen on tähtiin kirjoitettu. Keskustelin tästä asiasta erään ystäväni kanssa, ja ajauduimme heti määrittelyristiriitoihin.
– Mikä on huono tuoksu?
– Mikä on hyvä tuoksu?
– Onko voimakas tuoksu automaattisesti huono tuoksu?
– Onko vieno tuoksu automaattisesti hyvä tuoksu?
– Pitäisikö valinnan olla järjen- tai vaistonvastainen, jos geneetikolta kysytään?
Nämä ovat vaikeita kysymyksiä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että päämääräni on löytää tuoksu, joka on erilainen kuin omani mutta siitä huolimatta miellyttävä. Miellyttävyys merkitsee tavoiteltavuutta. Komplementaarisuutta, joka ulottuu fyysiseltä tasolta edemmäksi.

balloonsTuoksun metsästys ensinnäkin avaisi mahtavia näkymiä. Jos kaksi
kuolevaisuudestaan tietoista rakkauden puoliammattilaista haluaisi tutustua toisiinsa ja pyrkiä parinvalintaan nimenomaan tuoksun eikä minkään muun kriteerin perusteella, he voisivat sopia treffit, joiden tarkoitus olisi nimenomaan päästä haistelemaan toisen hikeä. Kyseeseen voisi sopia tennistunti, hölkkä puistossa, murtomaahiihto, uimahalli tai kenties proosallinen kuntosali. Jokin sellainen toiminta, missä dödö pettää ja eläin ihmisen alta puskee esiin. Tämä voi kuulostaa perverssiltä, ja varmasti sitä onkin. Minusta se on kuitenkin hyvä ajatus. Samalla tavalla kuin suuteleminen voi johtaa seksiin, vaikkei sitä varsinaisesti ole, toisen hien haisteleminen voi johtaa seksiin, vaikkei sitä varsinaisesti ole. Se on portin vartioimista, vaiston varassa olemista ja tulevaisuuden varmistelua. Tekisin sen milloin vain.

Avainsana on rehellisyys. Jos toisen tuoksu tuntuu huonolta, hänelle ei pidä kertoa satuja. Pitää kertoa totuus. Huonohajuisuus ei nimittäin estä seksin harjoittamista.

Pystyisin vallan mainiosti ohittamaan jonkun huonon kehontuoksun esteenä fyysisille jatkoaktiviteeteille, koska kokisin, että kokonaisuus ja mahdollisuus merkitsee enemmän kuin jokin surkea pikku yksityiskohta. Toisaalta uskon tämän kriteerin voimaan siinä mielessä, että en ole koskaan tuntenut halua tuottaa jälkeläisiä kenenkään kanssa, joka ei tuoksu hyvältä. Huomaatteko; se toimii. Paritella voi pahanhajuisten kanssa, mutta pariutua voi vain hyvänhajuisten kanssa.